Maistuisiko... koira?

Noniin, monipuolistuisikohan tuo ruokavalio vihdoinkin, kun nelisen kuukautta viettää näinkin eksoottisessa paikassa. No, kyllä, ainakin ajoittain.

Self Bar

Korean ehdottomasti parasta antia ruokailun suhteen olivat korealaiset barbeque-ruokalat. Niistä eritoten sellaiset versiot, niin sanotut Self Barit, joissa ruokaa ja juomaa sai ottaa kertamaksua vastaan niin paljon kuin suinkin jaksoi suuhunsa laittaa. Näihin paikkoihin oli tapana mennä vähän suuremmalla porukalla ja mieluiten ilman aikarajaa. Pöydän ääreen mahtui isompikin erä ihmisiä ja muutamaa henkilöä kohden oli aina pöytään upotettu grilli, jossa sai itse paistaa haluamansa lihat ja muut mahdolliset ruuat. Oli possua ja kanaa eri muodoissa, kasviksia, salaattia, ranskalaisia, pastaa, pizzaa, kastikkeita ja mausteita. Hintaan sisältyi myös vesi ja paikasta riippuen virvoitusjuomia ja jälkiruuaksi jäätelöä. Tämä kaikki kuritti kukkaroa kahdeksan euron verran, ellei tilannut kylkeen vielä paikallista olutta ja maailman myydyintä alkoholijuomaa eli

Muumeja Koreassa?

Koreasta on jo kotiuduttu, mutta blogimyllerrys jatkukoon! Itsellekin ihan hyvä verestää muistoja…

Heti ensimmäisinä päivinä lähdimme katsastamaan Soulin ”keskustaa”. Heittomerkit siksi, että kaupungissa ei ole oikeastaan yksiselitteistä keskustaa, vaan se koostuu useista eri alueista, joista jokainen on enemmän tai vähemmän erikoistunut tietyntyyppiseen ajanviettoon (shoppailu, piknikit, yökerhot ym.). Päädyimme yhteen alueen suurimmista kauppakeskuksista, jonka valtava koko hämmensi korkeintaan Raision Myllyyn tottuneen turkulaisen. Lotte World Mall on Lotte-nimisen yhtiön omistama, joka on puoliksi korealainen ja puoliksi japanilainen yhtiö. Heidän hallussaan onkin lähes kaikki suurimmat kaupat, kauppakeskukset, elintarvikkeet, elokuvateatterit ja paljon muuta.

Hetken haahuiltuamme huomasimme käytävän laidalla olevan myyntipöydän, jossa kaupusteltiin Arabian Muumitalo-mukeja. Rekvisiittana oli myös

Missä valotaulut ja robotit, Korea?

Hävyttömän aktiviteettimäärän keskellä blogissa vähintään yhtä hävytön lähes kuukauden mittainen hiljaisuus, MUTTA käänteisesti ajateltuna sehän tarkoittaa kärsivällisille sieluille lisää hyvää tulevaisuudessa! Tässä kuitenkin turhan pitkään pimennossa ollut ensimmäinen päivitys elämästä

varsinaisessa vaihtokohteessa Etelä-Koreassa.

Saavuimme Koreaan helmikuun viimeisellä viikolla. Ensimmäinen stoppi oli luonnollisesti lentokenttä, jossa päädyimmekin viettämään aamun ensimmäiset pari tuntia kurssivalintoja tehden. Emme siis tietenkään laiskuuttamme asiaa aikaisemmin hoitamatta jättäneet, vaan syy oli puhtaasti Indonesian rajut luonnonmullistukset ja yleisesti ala-arvoinen 1G-verkko. Kyseessä ei ollut kuitenkaan mikä tahansa Helsinki-Vantaa, vaan viimeiset kymmenen vuotta perättäin maailman parhaaksi lentokentäksi valittu monitoimilaitos. Ensinnäkin koko saari, jolla kenttä sijaitsee, rakennettiin tyhjästä sitä varten. Nykyään lentokenttä sisältää mm. golfkentän, kylpylän,

Gili Trawangan: Part 2

Jukka ja muu jengi yhtä lukuunottamatta

Tanssiva mies seurueineen niittivät mainetta kemuista toiseen. Kiinalainen uusivuosi, täyden kuun juhla, you name it. Trawanganilla on itse asiassa melko mielenkiintoinen baarikulttuuri. Rantakaduilta löytyy monen moista kapakkaa ja yökerhoa, mutta rajallisen asiakasmäärän vuoksi yrittäjät ovat keskenään sopineet, että vain yksi yökerho kunakin viikonpäivänä saa pitää ovensa auki aamunkoittoon asti. Tämä onkin oiva tapa saada koko bilekansa samaan osoitteeseen ja näin taata aina hyvä meininki. Ehkäpä juuri tämän ansiosta tapasimme myös kaverin, joka oli kuin ilmetty jatkumo Rikulle ja Tunnalle.

Lahtelainen travelleri Jukka oli kokemuksellaan ja sen tuomilla tarinoillaan arvokasta seuraa. Mielenkiintoista ensimmäisen käden tietoa kuultiin aina Amsterdamista Kuuban kautta Kambodzhaan, joka herättikin hetkellisen halun heittää tuleva vaihto-opiskelu nurkkaan ja jatkaa kiertelyä uusissa maisemissa. Realiteetit iskivät kuitenkin nopeasti tajuntaan. Eikä se reissaaminenkaan halpaa ole, muistaakseni Jukka kertoi

Gili Trawangan: Part 1

Cidomo - paikallinen hevoskärry

Hulinan ja rauhallisuuden täydellinen tasapaino. Terveisiä vaan Markukselle Suomeen – hyvän suosituksen annoit! Noin tunnin venematka Nusa Lembonganilta meni leppoisasti. Matkustustilassa näytettiin parista taulutelkkarista juuri elokuvateattereihin saapuneita leffoja, joita olikin jo aikaisemmin Balin kaduilla tarjottu itse tulostetuilla kansikuvilla varustettuna parin euron hintaan. Tästä alkoi lomailujakson pisin stoppi, jonka aikana tuli koettua trooppinen myrsky, tavattua hienoja ihmisiä ja ensimmäinen torakka (video lopussa), sekä poltettua ihoa vähän lisää.

Olimme jälleen kerran liikkeellä ilman varattua majoitusta, joten tuttuun tapaan lähdimme sellaista etsimään. Rannalla olikin valmiiksi paikallisia kiinteistönvälittäjiä näyttämässä kuvia lukaaleista, joiden olemassaoloa kyseisellä saarella syvästi epäilen. Saaren pienen koon, sekä rikkaan ja hauraan luonnon vuoksi moottoriajoneuvoja ei ole käytössä lainkaan. Kulkeminen käydään joko jalan, polkupyörällä tai paikallisten ohjaamilla hevoskärryillä. Kävelyksihän se sitten meni, joka toki minulle passasi, sillä oma rinkkani oli edelleen teillä tuntemattomilla. Koska budjettimme oli kärsinyt vakavan, lähes Kreikan tilanteeseen