Komean venäläisen miehen tuhannen euron taksimatkat

Jengiä!

Koreassa julkinen liikenne toimii täsmällisesti ja on kaikin puolin järkevin vaihtoehto liikkumiseen, vaikka normaalisti kotimaassa olenkin suuri yksityisautoilun ystävä, enkä käytä julkisia kuin pakon edessä.

Seoulin metropolialueella ylivoimaisesti tehokkain keino siirtyä paikasta toiseen on metro. Metroa (ja busseja) käyttääkseen on hyvä hankkia T-Money – niminen matkakortti, joita myydään lähes

jokaisessa kaupassa ja kioskissa. Tämä on edullisempi ja huomattavasti kätevämpi vaihtoehto kuin käteisellä rahalla pelailu. Itse kortti kustantaa pari euroa ja sille voi ladata metroasemilla, kaupoissa ja kioskeissa haluamansa summan rahaa. Kortti käy maksuvälineenä myös useissa juoma- ja välipala-automaateissa, joita on mm. kampusalueilla paljon ja niistä tulee väistämättä pitkinä koulupäivinä ostettua pieniä energiaruiskeita.

Metrolla pääsi Incheonista Seoulin ydinalueille reilussa tunnissa. Pääväylillä menee usein kaksi eri metroa, joista toinen pysähtyy vain pääpysäkeille ja on siten huomattavasti nopeampi ja mukavampi tapa matkustaa. Nämä metrot tunnistaa

Kohdemaan valinta: Linköping vai Soul?

Suomalaismiesten varjot Gangnamin kaupunginosassa

Miksi hel**tissä Etelä-Koreaan? Eikö lähempänäkin olisi ollut vaihtoehtoja? Siinä yleisimmät kysymykset tuttavilta, jotka ovat matkasta kuulleet. Houkutus päästä Gangnam Stylen syntysijoille ei ollut suinkaan ainut peruste valinnalle. Etelä-Korea pitää sisällään riittävästi haasteita ja mahdollisuuksia, olematta kuitenkaan elinympäristön suhteen liian radikaali vaihtoehto mukavuudenhaluiselle Y-sukupolven edustajalle.

Opiskelen Turun ammattikorkeakoulussa, jossa vaihtoehtoja kohdemaalle on useita kymmeniä. Monissa maissa on jopa varaa valita mieluisa kaupunkikin. Kattavimmat tarjonnat löytyvät luonnollisesti Euroopan sisältä vapaan liikkuvuuden, pitkäaikaisten yhteistyökoulujen ja ERASMUS-ohjelman vuoksi. Eurooppaan hakemista koulu suosittelikin, sillä se on heidän sanojensa mukaan