Ensinnäkin alkuun pitää todeta, että en ole ikinä nauttinut
korkeista paikoista. Voisi jopa sanoa, että minulla on korkeanpaikankammo.
Uimahalleissa ”kympistä” hyppääminen ei ole koskaan tullut kuuloonkaan, koska
en pystyisi sinne edes kiipeämään. Parvekkeiden kaiteista pysyn kaukana, jos
kerroksia on vähänkin enemmän välissä.
Ryhmäpaine ja vietti uuden kokeilemiseen vievät kuitenkin
helposti mennessään, ja niin kävi tälläkin kertaa. Pari suomalaista tuttua oli päättänyt
kiivetä Bukhansan National Parkin yhdelle korkeimmista huipuista, joka sijaitsi
noin 800 metriä meren pinnan yläpuolella. Nousua oli muutama kilometri. Me
loput sitten päätimme lähteä tälle koko päivän reissulle Seoulin reuna-alueelle
mukaan, vaikka varustus näytti enemmänkin siltä, että tiedossa olisi päivä
rannalla. Kuluneet Converset jalassa, shortsit ja Super Mario – t-paita päällä
tuli lähdettyä liikenteeseen. Kuvittelin, että reitti olisi varustettu koko
matkalta portailla ja selkeällä reitillä, mutta kuinka väärässä olinkaan.
Vielä hieman ennen rinteelle nousua kävimme pienessä
kaupassa ostamassa evästä matkaan. Reppu täyttyi yhdestä vesipullosta, oluesta
