Komean venäläisen miehen tuhannen euron taksimatkat

Jengiä!

Koreassa julkinen liikenne toimii täsmällisesti ja on kaikin puolin järkevin vaihtoehto liikkumiseen, vaikka normaalisti kotimaassa olenkin suuri yksityisautoilun ystävä, enkä käytä julkisia kuin pakon edessä.

Seoulin metropolialueella ylivoimaisesti tehokkain keino siirtyä paikasta toiseen on metro. Metroa (ja busseja) käyttääkseen on hyvä hankkia T-Money – niminen matkakortti, joita myydään lähes

jokaisessa kaupassa ja kioskissa. Tämä on edullisempi ja huomattavasti kätevämpi vaihtoehto kuin käteisellä rahalla pelailu. Itse kortti kustantaa pari euroa ja sille voi ladata metroasemilla, kaupoissa ja kioskeissa haluamansa summan rahaa. Kortti käy maksuvälineenä myös useissa juoma- ja välipala-automaateissa, joita on mm. kampusalueilla paljon ja niistä tulee väistämättä pitkinä koulupäivinä ostettua pieniä energiaruiskeita.

Metrolla pääsi Incheonista Seoulin ydinalueille reilussa tunnissa. Pääväylillä menee usein kaksi eri metroa, joista toinen pysähtyy vain pääpysäkeille ja on siten huomattavasti nopeampi ja mukavampi tapa matkustaa. Nämä metrot tunnistaa

Korealainen potkupallokulttuuri ja elämäni kallein paita

Incheon Football Stadium

Pitihän sitä nyt vanhana viheriöiden suurena lupauksena käydä katsastamassa minkälaiselta kuningaslaji näyttää Korean maalla. Kaksi matsia kävin katsomassa, molemmat oman kotikyläni Incheonin kotiotteluita. Heiltä löytyykin koko Korean ainut ainoastaan jalkapallolle rakennettu stadion, joka oli rakennettu 2000-luvulla. Puitteet olivat komeat ja tunnelmaa toi lähellä katsomoa oleva kenttä. Valtaosa muista maan stadioneista pitää sisällään myös yleisurheiluun tarkoitetun juoksuradan, joka väistämättä luo etäisyyttä katsojan ja itse pelin välille. Incheonista löytyy myös Munhak-niminen stadion, joka oli aikanaan yhtenä näyttämönä Etelä-Korean ja Japanin yhteisvoimin järjestämissä jalkapallon mm-kisoissa vuonna 2002, jolloin hollantilainen Guus Hiddink johdatti Etelä-Korean historiallisesti neljänneksi. Pronssia vei Turkki ja kirkkaimman mitalin jalkapallon suurmahti Brasilia, joka

Maistuisiko... koira?

Noniin, monipuolistuisikohan tuo ruokavalio vihdoinkin, kun nelisen kuukautta viettää näinkin eksoottisessa paikassa. No, kyllä, ainakin ajoittain.

Self Bar

Korean ehdottomasti parasta antia ruokailun suhteen olivat korealaiset barbeque-ruokalat. Niistä eritoten sellaiset versiot, niin sanotut Self Barit, joissa ruokaa ja juomaa sai ottaa kertamaksua vastaan niin paljon kuin suinkin jaksoi suuhunsa laittaa. Näihin paikkoihin oli tapana mennä vähän suuremmalla porukalla ja mieluiten ilman aikarajaa. Pöydän ääreen mahtui isompikin erä ihmisiä ja muutamaa henkilöä kohden oli aina pöytään upotettu grilli, jossa sai itse paistaa haluamansa lihat ja muut mahdolliset ruuat. Oli possua ja kanaa eri muodoissa, kasviksia, salaattia, ranskalaisia, pastaa, pizzaa, kastikkeita ja mausteita. Hintaan sisältyi myös vesi ja paikasta riippuen virvoitusjuomia ja jälkiruuaksi jäätelöä. Tämä kaikki kuritti kukkaroa kahdeksan euron verran, ellei tilannut kylkeen vielä paikallista olutta ja maailman myydyintä alkoholijuomaa eli

Muumeja Koreassa?

Koreasta on jo kotiuduttu, mutta blogimyllerrys jatkukoon! Itsellekin ihan hyvä verestää muistoja…

Heti ensimmäisinä päivinä lähdimme katsastamaan Soulin ”keskustaa”. Heittomerkit siksi, että kaupungissa ei ole oikeastaan yksiselitteistä keskustaa, vaan se koostuu useista eri alueista, joista jokainen on enemmän tai vähemmän erikoistunut tietyntyyppiseen ajanviettoon (shoppailu, piknikit, yökerhot ym.). Päädyimme yhteen alueen suurimmista kauppakeskuksista, jonka valtava koko hämmensi korkeintaan Raision Myllyyn tottuneen turkulaisen. Lotte World Mall on Lotte-nimisen yhtiön omistama, joka on puoliksi korealainen ja puoliksi japanilainen yhtiö. Heidän hallussaan onkin lähes kaikki suurimmat kaupat, kauppakeskukset, elintarvikkeet, elokuvateatterit ja paljon muuta.

Hetken haahuiltuamme huomasimme käytävän laidalla olevan myyntipöydän, jossa kaupusteltiin Arabian Muumitalo-mukeja. Rekvisiittana oli myös

Missä valotaulut ja robotit, Korea?

Hävyttömän aktiviteettimäärän keskellä blogissa vähintään yhtä hävytön lähes kuukauden mittainen hiljaisuus, MUTTA käänteisesti ajateltuna sehän tarkoittaa kärsivällisille sieluille lisää hyvää tulevaisuudessa! Tässä kuitenkin turhan pitkään pimennossa ollut ensimmäinen päivitys elämästä

varsinaisessa vaihtokohteessa Etelä-Koreassa.

Saavuimme Koreaan helmikuun viimeisellä viikolla. Ensimmäinen stoppi oli luonnollisesti lentokenttä, jossa päädyimmekin viettämään aamun ensimmäiset pari tuntia kurssivalintoja tehden. Emme siis tietenkään laiskuuttamme asiaa aikaisemmin hoitamatta jättäneet, vaan syy oli puhtaasti Indonesian rajut luonnonmullistukset ja yleisesti ala-arvoinen 1G-verkko. Kyseessä ei ollut kuitenkaan mikä tahansa Helsinki-Vantaa, vaan viimeiset kymmenen vuotta perättäin maailman parhaaksi lentokentäksi valittu monitoimilaitos. Ensinnäkin koko saari, jolla kenttä sijaitsee, rakennettiin tyhjästä sitä varten. Nykyään lentokenttä sisältää mm. golfkentän, kylpylän,