Hakuprosessi ja rukoushuone

Palataan ajassa hieman taaksepäin. On syyskuu ja vuosi 2014. Olemme kaverin kanssa pyöritelleet ajatusta vaihtoon lähtemisestä viimeisen parin viikon aikana melko intensiivisesti. Utelias luonne löytyy ja tarve päästä tekemään ”jotakin erilaista” on kova, mutta niin vain se tylsä ja harkitseva jätkä puskee esiin, miettien rahatilannetta, Suomeen jääviä tärkeitä ihmisiä ja elämää vaihto-opiskelun jälkeen.

Mikä oli siis merkittävä tekijä lopullisessa päätöksenteossa? Punaviini.

Onneksi oli jälleen yksi tavallinen päivä muiden joukossa, eli olimme kavereiden kesken juomassa harkitsevin siemauksin punaviiniä jo legendaksi muodostuneessa Port Arthurin residenssin yläkerrassa taloudesta, politiikasta ja hauenkalastuksesta keskustellen
, kun eräs ystävistä huomautti noin kello 22:37 kyseessä olevan viimeinen hakupäivä opiskelijavaihtoon keväälle 2015.

Punaviinin rohkaisemana läppäri auki, hakulomake esille ja valtavalla sykkeellä puurtamaan. Useimmat kohdat sujuivat melko mutkattomasti, kuten oikean sukupuolen ruksiminen, mutta A4-kokoluokan englanninkielinen motivaatiokirje tuotti ”maailman hitaimmaksi ihmiseksi” kutsutulle allekirjoittaneelle pienimuotoista päänvaivaa. Siitä kuitenkin selvittiin ja hakemus lähti matkaan 23:59.

Itsetutkiskelun paikka. Kuvittelin olevani kärsivällinen ihminen, mutta koittakaapa odotella päätöstä vaihtoon lähtemisestä kädet ristissä, kun samalla uusia kysymyksiä virtaa päähän enemmän kuin vastauksia edellisiin. ”Vastaus tulee viikossa tai kahdessa. Voi mennä kolmekin. On niitä joskus yli kuukaudenkin joutunut odottamaan”. Yhdeksän päivää siinä lopulta meni, että oma koulutusohjelmamme Suomessa oli hyväksynyt minut ja kaverini vaihtomatkalle Etelä-Koreaan. Tähän väliin voisin lausua kiitoksen sanat silloiselle Sepänkadun kv-koordinaattori Leena Saariselle, joka jaksoi vastata pelokkaiden ja erittäin kärsimättömien poikien loputtomiin kyselyihin, puhelinsoittoihin ja sähköposteihin. En voisi kuvitellakaan parempaa henkilöä hoitamaan tuota pestiä, joten kiitos Leena!

Voisi ajatella, että hakeminen oli aika pitkälti paketissa, mutta ei – edessä oli kiireisin syysloma suomalaisen koulujärjestelmän historiassa. Läjä dokumentteja oli nyt saatava Koreaan 17.10 mennessä, eli aikaa oli kahdeksan vuorokautta, joista kaksi osui viikonlopulle ja muut

Jatketaan samalla teemalla kuvien suhteen.
Tälle Denpasarin lentokentän rukoushuoneelle olisi ollut
käyttöä hakurumban aikana.

syyslomaviikolle, joten paperisota koulun henkilökunnan välillä oli vähintäänkin haastavaa. Saadaksenne käsitystä tästä Turun oman Tom Cruisen suorittamasta Mission Impossiblesta, tässä listaa osasta vaatimuksia: opiskelusuunnitelma, autobiografia, passikuva, talousselvitys omasta pankista ja tuberkuloositodistus (lääkärin vastaanotto, röntgen ym.). Tämän lisäksi vielä vajaa kymmenen muuta dokumenttia ja kaikki tietenkin englanninkielisenä versiona. Tehtävä tuli suoritettua ja viimeinen muodollinen varmistus kevään lähdölle tuli joulukuun alkupuolella.

Hakuprosessiin ja vaihtoon lähtemiseen liittyi yllä mainittujen muodollisuuksien lisäksi muitakin, myöhemmin esille tulleita enemmän tai vähemmän pakollisia asioita, mutta niistä lisää myöhemmin, kun aiheena on raha, budjetinteko ja ennen kaikkea piilokulut.

Suosittelen kaikkia vähänkin aiheesta kiinnostuneita hakemaan vaihto-opiskelemaan. Paikasta voi vielä kieltäytyä hakuprosessin jälkeenkin, joten hakemuksen jättäminen ei vielä sitouta mihinkään, mutta pääset näkemään, olisitko ylipäätään saamassa paikkaa. Seuraavassa päivityksessä luvassa asiaa kohdemaan valinnasta, vaihtoehdoista ja valintakriteereistä omalla kohdallani.

다음에 봐요 = Ensi kertaan!