Hofsteden kansallisten kulttuurien ulottuvuudet – Suomi vs. Korea, osa 2/2

Toinen Hofsteden kulttuurien ulottuvuuksista, jota haluan verrata Suomen ja Korean välillä on individualismi vs. kollektivismi.

Vaikka suomalaiset ovat perinteisesti todella isänmaallista sakkia, on individualismi, yksilöllisyys, itsenäisyys ja riippumattomuus nykyään yhä enemmän esillä. Suomalaiset eivät halua nojautua muihin. Toki tässäkin asiassa oma toimeentulo ja asema yhteiskunnassa vaikuttavat olennaisesti. Varsinkin taloudelliset asiat hyvin hoitava henkilö on itsenäisempi ja pääsääntöisesti kannattaa ajatusta yksilön vastuun kasvattamisesta. Toisaalta heikommin menestyvä vaatii kollektiivisuutta, tukea yhteiskunnalta, ystäviltään ja läheisiltään. Itsenäisyydestään ylpeä ja yhtenäinen Suomen kansa ei monissa kysymyksissä vaikuta nykypäivänä enää kovin yhtenäiseltä. Tuloerot kasvavat ja suuret taloudelliset ja poliittiset kysymykset jakavat rankasti mielipiteitä, joten yksiselitteistä linjaa suomalaisten kollektiivisuuden tai individuaalisuuden tasosta on vaikea vetää.

Hofsteden kansallisten kulttuurien ulottuvuudet – Suomi vs. Korea, osa 1/2

Geert Hofstede

Geert Hofstede on alankomaalainen kulttuurintutkija. Hän on tehnyt tutkimusta liittyen kansallisten kulttuurien ja organisaatiokulttuurien vuorovaikutuksiin. Hänen parhaiten tunnettu työnsä käsittelee kansallisten kulttuurien eri ulottuvuuksia, joista kahta ensimmäistä käsittelen tässä blogimerkinnässä.

Ensimmäinen ulottuvuus käsittelee valtaetäisyyttä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kuinka pitkälle yhteiskunnan heikoimmat jäsenet hyväksyvät ja odottavat, että valta maassa jakautuu epätasaisesti.

Seoul Pillow Fight Flash Mob

Pääsimme Joonaksen kanssa järjestämään Seoulin alueen ensimmäistä flash mobia. Tällaisissa tapahtumissa on yleensä tarkoituksena kehittää jokin yllättävä julkisessa paikassa tapahtuva ilmiö, joka säväyttää ja ihmetyttää ympärillä olevia. Esimerkkinä vaikka sellainen, että suuren ihmisjoukon kanssa on ennalta sovittu, että he menevät isoon kauppakeskukseen kuin ketä tahansa muukin shoppailija, mutta pysähtyvät tiettyyn kellonaikaan paikalleen siihen asentoon, joka heillä viimeisenä oli meneillään. Videoita erilaisista flash mobeista löytyy pitkä liuta youtubesta, tässä omamme: https://www.youtube.com/watch?v=iGZN1DytJ_w

Oluet reppuun ja vuorta valloittamaan

Ensinnäkin alkuun pitää todeta, että en ole ikinä nauttinut korkeista paikoista. Voisi jopa sanoa, että minulla on korkeanpaikankammo. Uimahalleissa ”kympistä” hyppääminen ei ole koskaan tullut kuuloonkaan, koska en pystyisi sinne edes kiipeämään. Parvekkeiden kaiteista pysyn kaukana, jos kerroksia on vähänkin enemmän välissä.

Ryhmäpaine ja vietti uuden kokeilemiseen vievät kuitenkin helposti mennessään, ja niin kävi tälläkin kertaa. Pari suomalaista tuttua oli päättänyt kiivetä Bukhansan National Parkin yhdelle korkeimmista huipuista, joka sijaitsi noin 800 metriä meren pinnan yläpuolella. Nousua oli muutama kilometri. Me loput sitten päätimme lähteä tälle koko päivän reissulle Seoulin reuna-alueelle mukaan, vaikka varustus näytti enemmänkin siltä, että tiedossa olisi päivä rannalla. Kuluneet Converset jalassa, shortsit ja Super Mario – t-paita päällä tuli lähdettyä liikenteeseen. Kuvittelin, että reitti olisi varustettu koko matkalta portailla ja selkeällä reitillä, mutta kuinka väärässä olinkaan.

Vielä hieman ennen rinteelle nousua kävimme pienessä kaupassa ostamassa evästä matkaan. Reppu täyttyi yhdestä vesipullosta, oluesta

Cherry Blossom

Huhtikuun alussa Korean valtasivat muutamiksi päiviksi kuvankauniit kirsikkapuut. Näky oli upea varsinkin Han-joen rannalla ja sen lähistöllä olevissa puistoissa. Yliopiston kampus peittyi

vaaleanpunaisen eri sävyihin.

Vuosittaista ilmiötä odotetaan Koreassa. Lapset, aikuiset, ystävät ja rakastavaiset odottavat seuraavat tiedotuksia, että joko kukinnat ovat kaikkein parhaimmillaan. Suosituimmissa paikoissa, joissa puut kukkivat parhaiten, on varauduttava tungokseen, erityisesti viikonloppuisin.

Eipä tästä kai enempää voi sanoin kertoa, joten annetaan kuville isompi rooli:

Eduskuntavaaleissa äänestäminen

Suomen suurlähetystö antaa käsittääkseni kaikkialla maailmassa (missä edustus vain löytyy) mahdollisuuden käyttää äänioikeutta vaalien sattuessa kohdalle, kun itse olet ulkomailla.

Me tietenkin reippaina suomalaisina hyödynsimme tämän mahdollisuuden ja teimme ennakkoäänestyksen aikaan pikaisen visiitin Suomen Korean suurlähetystön konttoriin Seouliin. Komea oli pilvenpiirtäjä ja mukavia olivat työntekijät (heistä vielä paljon lisää myöhemmissä

Korean kielen opiskelu: Opettajan nyrkiniskut ja Janne Tulkki

Eihän sitä nyt voi vieraaseen maahan lähteä opiskelemaan ilman, että ottaa ainakin yhden kurssin paikallista kieltä. Valitsin kahden kaverini kanssa korean kielen alkeita opettavan kurssin, joka oli ehdottomasti oikea päätös. Vaikka muutkin kurssivalintani olivat hyviä ja aiheeltaan tutkintooni liittyviä, voi sitä makrotaloutta ja rahamarkkinoita kuitenkin aina opiskella myös Suomessa tai missä tahansa muualla. Korean kieltä sen sijaan on lähtökohtaisesti hieman hankalampi lähteä opettelemaan Suomessa. Tämä kurssi antoi myös ylivoimaisesti eniten uutta opittavaa ja koen, että siitä jäi ns. käteen enemmän kuin kaikista muista kursseista yhteensä. Oli mahtavaa huomata, kun ympärillä olevan katumaiseman kyltit ja tekstit alkoivat saada uuden tarkoituksen aikaisemman

Seoul Fashion Week

Maaliskuun lopulla kävin Seoul Fashion Weekillä. Muodista sen enempää kiinnostuneena olin pahojen tapojeni mukaisesti sen verran myöhässä, että itse runwayshow meni ohi, mutta lavojen ulkopuolellakin riitti kuhinaa ja mitä erikoisimpia vaatteita ja asusteita.

Tapahtuma järjestettiin hyvin modernissa rakennuskompleksissa, joka näytti ulkopuolelta melkoiselta sci-fi-viritelmältä. Ihmiset ottivat toisistaan kuvia Seoul Fashion Week – kylttien edessä ja jonottivat päästäkseen hakemaan nimikirjoituksia tunnetuilta korealaisilta. Me keskityimme Joonaksen kanssa ostamaan aiheeseen liittyviä tuliaisia ja olemaan korealaisten kuvattavina. Mukaan tarttui kangaskassi siskolleni ja tyylikäs juomapullo omaan käyttöön.

Trippi Han Riverille

Aurinko alkoi vihdoin lämmittää Koreassakin, joten suuntasimme eräänä päivänä porukalla Seoulin halki kulkevan massiivisen Han-joen rannalle möllöttelemään. Koon ja näyttävyyden puolesta Aurajoki jää vertailussa auttamatta kakkoseksi.

Joen rannalla on tiettyjä laajoja nurmi/hiekka-alueita, jotka ovat niin paikallisten kuin turistienkin suuressa suosiossa ajanvieton näkövinkkelistä. Rantaan tullaan piknikille, opiskelemaan, seurustelemaan, pelaamaan pallopelejä ja nauttimaan alkoholia. Meidän porukka valitsi listasta luonnollisesti ruuan ja juoman…

Komean venäläisen miehen tuhannen euron taksimatkat

Jengiä!

Koreassa julkinen liikenne toimii täsmällisesti ja on kaikin puolin järkevin vaihtoehto liikkumiseen, vaikka normaalisti kotimaassa olenkin suuri yksityisautoilun ystävä, enkä käytä julkisia kuin pakon edessä.

Seoulin metropolialueella ylivoimaisesti tehokkain keino siirtyä paikasta toiseen on metro. Metroa (ja busseja) käyttääkseen on hyvä hankkia T-Money – niminen matkakortti, joita myydään lähes

jokaisessa kaupassa ja kioskissa. Tämä on edullisempi ja huomattavasti kätevämpi vaihtoehto kuin käteisellä rahalla pelailu. Itse kortti kustantaa pari euroa ja sille voi ladata metroasemilla, kaupoissa ja kioskeissa haluamansa summan rahaa. Kortti käy maksuvälineenä myös useissa juoma- ja välipala-automaateissa, joita on mm. kampusalueilla paljon ja niistä tulee väistämättä pitkinä koulupäivinä ostettua pieniä energiaruiskeita.

Metrolla pääsi Incheonista Seoulin ydinalueille reilussa tunnissa. Pääväylillä menee usein kaksi eri metroa, joista toinen pysähtyy vain pääpysäkeille ja on siten huomattavasti nopeampi ja mukavampi tapa matkustaa. Nämä metrot tunnistaa

Korealainen potkupallokulttuuri ja elämäni kallein paita

Incheon Football Stadium

Pitihän sitä nyt vanhana viheriöiden suurena lupauksena käydä katsastamassa minkälaiselta kuningaslaji näyttää Korean maalla. Kaksi matsia kävin katsomassa, molemmat oman kotikyläni Incheonin kotiotteluita. Heiltä löytyykin koko Korean ainut ainoastaan jalkapallolle rakennettu stadion, joka oli rakennettu 2000-luvulla. Puitteet olivat komeat ja tunnelmaa toi lähellä katsomoa oleva kenttä. Valtaosa muista maan stadioneista pitää sisällään myös yleisurheiluun tarkoitetun juoksuradan, joka väistämättä luo etäisyyttä katsojan ja itse pelin välille. Incheonista löytyy myös Munhak-niminen stadion, joka oli aikanaan yhtenä näyttämönä Etelä-Korean ja Japanin yhteisvoimin järjestämissä jalkapallon mm-kisoissa vuonna 2002, jolloin hollantilainen Guus Hiddink johdatti Etelä-Korean historiallisesti neljänneksi. Pronssia vei Turkki ja kirkkaimman mitalin jalkapallon suurmahti Brasilia, joka

Maistuisiko... koira?

Noniin, monipuolistuisikohan tuo ruokavalio vihdoinkin, kun nelisen kuukautta viettää näinkin eksoottisessa paikassa. No, kyllä, ainakin ajoittain.

Self Bar

Korean ehdottomasti parasta antia ruokailun suhteen olivat korealaiset barbeque-ruokalat. Niistä eritoten sellaiset versiot, niin sanotut Self Barit, joissa ruokaa ja juomaa sai ottaa kertamaksua vastaan niin paljon kuin suinkin jaksoi suuhunsa laittaa. Näihin paikkoihin oli tapana mennä vähän suuremmalla porukalla ja mieluiten ilman aikarajaa. Pöydän ääreen mahtui isompikin erä ihmisiä ja muutamaa henkilöä kohden oli aina pöytään upotettu grilli, jossa sai itse paistaa haluamansa lihat ja muut mahdolliset ruuat. Oli possua ja kanaa eri muodoissa, kasviksia, salaattia, ranskalaisia, pastaa, pizzaa, kastikkeita ja mausteita. Hintaan sisältyi myös vesi ja paikasta riippuen virvoitusjuomia ja jälkiruuaksi jäätelöä. Tämä kaikki kuritti kukkaroa kahdeksan euron verran, ellei tilannut kylkeen vielä paikallista olutta ja maailman myydyintä alkoholijuomaa eli

Muumeja Koreassa?

Koreasta on jo kotiuduttu, mutta blogimyllerrys jatkukoon! Itsellekin ihan hyvä verestää muistoja…

Heti ensimmäisinä päivinä lähdimme katsastamaan Soulin ”keskustaa”. Heittomerkit siksi, että kaupungissa ei ole oikeastaan yksiselitteistä keskustaa, vaan se koostuu useista eri alueista, joista jokainen on enemmän tai vähemmän erikoistunut tietyntyyppiseen ajanviettoon (shoppailu, piknikit, yökerhot ym.). Päädyimme yhteen alueen suurimmista kauppakeskuksista, jonka valtava koko hämmensi korkeintaan Raision Myllyyn tottuneen turkulaisen. Lotte World Mall on Lotte-nimisen yhtiön omistama, joka on puoliksi korealainen ja puoliksi japanilainen yhtiö. Heidän hallussaan onkin lähes kaikki suurimmat kaupat, kauppakeskukset, elintarvikkeet, elokuvateatterit ja paljon muuta.

Hetken haahuiltuamme huomasimme käytävän laidalla olevan myyntipöydän, jossa kaupusteltiin Arabian Muumitalo-mukeja. Rekvisiittana oli myös

Missä valotaulut ja robotit, Korea?

Hävyttömän aktiviteettimäärän keskellä blogissa vähintään yhtä hävytön lähes kuukauden mittainen hiljaisuus, MUTTA käänteisesti ajateltuna sehän tarkoittaa kärsivällisille sieluille lisää hyvää tulevaisuudessa! Tässä kuitenkin turhan pitkään pimennossa ollut ensimmäinen päivitys elämästä

varsinaisessa vaihtokohteessa Etelä-Koreassa.

Saavuimme Koreaan helmikuun viimeisellä viikolla. Ensimmäinen stoppi oli luonnollisesti lentokenttä, jossa päädyimmekin viettämään aamun ensimmäiset pari tuntia kurssivalintoja tehden. Emme siis tietenkään laiskuuttamme asiaa aikaisemmin hoitamatta jättäneet, vaan syy oli puhtaasti Indonesian rajut luonnonmullistukset ja yleisesti ala-arvoinen 1G-verkko. Kyseessä ei ollut kuitenkaan mikä tahansa Helsinki-Vantaa, vaan viimeiset kymmenen vuotta perättäin maailman parhaaksi lentokentäksi valittu monitoimilaitos. Ensinnäkin koko saari, jolla kenttä sijaitsee, rakennettiin tyhjästä sitä varten. Nykyään lentokenttä sisältää mm. golfkentän, kylpylän,

Gili Trawangan: Part 2

Jukka ja muu jengi yhtä lukuunottamatta

Tanssiva mies seurueineen niittivät mainetta kemuista toiseen. Kiinalainen uusivuosi, täyden kuun juhla, you name it. Trawanganilla on itse asiassa melko mielenkiintoinen baarikulttuuri. Rantakaduilta löytyy monen moista kapakkaa ja yökerhoa, mutta rajallisen asiakasmäärän vuoksi yrittäjät ovat keskenään sopineet, että vain yksi yökerho kunakin viikonpäivänä saa pitää ovensa auki aamunkoittoon asti. Tämä onkin oiva tapa saada koko bilekansa samaan osoitteeseen ja näin taata aina hyvä meininki. Ehkäpä juuri tämän ansiosta tapasimme myös kaverin, joka oli kuin ilmetty jatkumo Rikulle ja Tunnalle.

Lahtelainen travelleri Jukka oli kokemuksellaan ja sen tuomilla tarinoillaan arvokasta seuraa. Mielenkiintoista ensimmäisen käden tietoa kuultiin aina Amsterdamista Kuuban kautta Kambodzhaan, joka herättikin hetkellisen halun heittää tuleva vaihto-opiskelu nurkkaan ja jatkaa kiertelyä uusissa maisemissa. Realiteetit iskivät kuitenkin nopeasti tajuntaan. Eikä se reissaaminenkaan halpaa ole, muistaakseni Jukka kertoi

Gili Trawangan: Part 1

Cidomo - paikallinen hevoskärry

Hulinan ja rauhallisuuden täydellinen tasapaino. Terveisiä vaan Markukselle Suomeen – hyvän suosituksen annoit! Noin tunnin venematka Nusa Lembonganilta meni leppoisasti. Matkustustilassa näytettiin parista taulutelkkarista juuri elokuvateattereihin saapuneita leffoja, joita olikin jo aikaisemmin Balin kaduilla tarjottu itse tulostetuilla kansikuvilla varustettuna parin euron hintaan. Tästä alkoi lomailujakson pisin stoppi, jonka aikana tuli koettua trooppinen myrsky, tavattua hienoja ihmisiä ja ensimmäinen torakka (video lopussa), sekä poltettua ihoa vähän lisää.

Olimme jälleen kerran liikkeellä ilman varattua majoitusta, joten tuttuun tapaan lähdimme sellaista etsimään. Rannalla olikin valmiiksi paikallisia kiinteistönvälittäjiä näyttämässä kuvia lukaaleista, joiden olemassaoloa kyseisellä saarella syvästi epäilen. Saaren pienen koon, sekä rikkaan ja hauraan luonnon vuoksi moottoriajoneuvoja ei ole käytössä lainkaan. Kulkeminen käydään joko jalan, polkupyörällä tai paikallisten ohjaamilla hevoskärryillä. Kävelyksihän se sitten meni, joka toki minulle passasi, sillä oma rinkkani oli edelleen teillä tuntemattomilla. Koska budjettimme oli kärsinyt vakavan, lähes Kreikan tilanteeseen

Nusa Lembongan - Sielun matka vapauteen

Nusa Lembongan

Muutaman päivän jaksoi Kutan loputonta kaupustelijoiden häätämistä, moottoreiden pärinää ja alkoholin tuottamaa päänsärkyä. Jotain oli tehtävä. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului tutkimusmatka venekyydillä Gilin saarille, mutta luonnollisesti nukuimme aamulähdön ohitse. Olimme kuitenkin päättäväisiä: ”Yhtään darra-aamua ei täällä enää vietetä.”. Joten rinkat (omani tosin edelleen kateissa) selkään ja taksilla kohti Sanuria. Siellä oli tarkoitus tiedustella mahdollisuuksista päästä vielä paatilla Gilin saarille tai vaihtoehtoisesti yöpyä paikan päällä ja lähteä vesille aamulla. Gilille ei ollut enää asiaa, mutta kaveri matkafirman luukulla välttävällä englannilla onnistui kertomaan, että Nusa Lembonganille pääsisi ja vene lähtee nyt. Nusa… mikä? Kuulosti lupaavalta. Kuulemma seuraavana päivänä saarelta pääsee myös jatkamaan kohti Giliä, joten mehän tartuimme tarjoukseen.

Taivaspuutarha ja syntiset kadut - Balin yöelämä

Kuvan vanupuikot toimivat
pokerin pelimerkkeinä

Ensimmäinen ilta päätyi luonnollisesti paikallisen yöelämän tarkasteluun. Kaveriporukkamme neljäs lenkki oli saapumassa myöhemmällä lennolla keskiyön aikoihin paikan päälle, kun me kolme muuta emme malttaneet enää odotella pääsyä keskioluen virkistävään makuun. Ensikosketus paikalliseen mallasjuoma Bintangiin oli luotu, ja se kosketus pysyi tiiviinä seuraavat kaksi viikkoa.

Tasapainottaakseni tämän blogitekstin loppupään hävyttömyyksiä, kerron tässä kappaleessa hieman Bintangin historiaa. Panimon toiminta käynnistyi maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Surabayassa vuonna 1929 nykyisen Indonesian ollessa vielä yksi Hollannin imperiumin siirtokunnista. Toisen maailmansodan

Vaihto-opiskelijan budjetti

Liian tiukka budjetti
rajoittaa illanviettoa...

Vaihtoon lähtö kannattaa, mutta ei se ilmaista ole. Kaikki tietävät vaihtoon liittyvät peruskulut, kuten lentoliput, asumisen ja päivittäisen ruokailun. Harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi valuuttakurssimuutoksia, rokotuksia ja muita merkittäviä piilokuluja.

Hakupapereita täyttäessä raha-asiat tuli sivuutettua ajattelemalla, että ”kyllä se tarvittava määrä

jostain revitään kasaan”. Toistaiseksi tämä lähestymistapa on toiminut kohtuullisesti, mutta suosittelen muille tarkempaa pohdiskelua omasta taloudellisesta tilanteesta vaihtoon lähtöä harkitessa, sillä opiskelijana muutaman ylimääräisen tonnin taikominen tyhjästä ei useimmille käy käden käänteessä.

Mistä omat kuluni ovat sitten tähän mennessä muodostuneet? Aloitetaan asumisesta. Kotini Koreassa oli

tarkoitus olla yliopiston järjestämä oma vuokrayksiö, jonka vuokra oli tiedossa paikallisessa valuutassa jo viime vuoden puolella ja jonka mukaan myös budjettilaskelmia tuli väsäiltyä. Kiitos Euroopan keskuspankin aloittaman

Valtava lentokone ja ensimmäinen päivä Balilla

Kyllä jalkojen kelpaa olla

Joulukuun aikoihin päätimme, että rankan syyslukukauden jälkeen pienimuotoinen lomailu ennen vaihtojakson alkua voisi olla paikallaan. Kyllähän matkan varrelta varmasti löytyisi jokin niin mieltä kuin kehoakin lämmittävä lomakohde turkoosine vesineen? No ei se ihan matkan varrelta löytynyt, mutta päädyimme kuvankauniiseen Indonesiaan.

Lomakohteen valinta oli melkoista arpapeliä. Tavoite oli päästä halvalla (tavoite epäonnistui) lämpimään, ja Thaimaa suljettiin yhteistuumin vaihtoehtojen ulkopuolelle, kun tuntuu tuon valtion rannat olevan matkakohteena jo yleisempiä kuin ruotsinlaivat. Lopulta pyörittelyssä oli Indonesian lisäksi

Kohdemaan valinta: Linköping vai Soul?

Suomalaismiesten varjot Gangnamin kaupunginosassa

Miksi hel**tissä Etelä-Koreaan? Eikö lähempänäkin olisi ollut vaihtoehtoja? Siinä yleisimmät kysymykset tuttavilta, jotka ovat matkasta kuulleet. Houkutus päästä Gangnam Stylen syntysijoille ei ollut suinkaan ainut peruste valinnalle. Etelä-Korea pitää sisällään riittävästi haasteita ja mahdollisuuksia, olematta kuitenkaan elinympäristön suhteen liian radikaali vaihtoehto mukavuudenhaluiselle Y-sukupolven edustajalle.

Opiskelen Turun ammattikorkeakoulussa, jossa vaihtoehtoja kohdemaalle on useita kymmeniä. Monissa maissa on jopa varaa valita mieluisa kaupunkikin. Kattavimmat tarjonnat löytyvät luonnollisesti Euroopan sisältä vapaan liikkuvuuden, pitkäaikaisten yhteistyökoulujen ja ERASMUS-ohjelman vuoksi. Eurooppaan hakemista koulu suosittelikin, sillä se on heidän sanojensa mukaan

Hakuprosessi ja rukoushuone

Palataan ajassa hieman taaksepäin. On syyskuu ja vuosi 2014. Olemme kaverin kanssa pyöritelleet ajatusta vaihtoon lähtemisestä viimeisen parin viikon aikana melko intensiivisesti. Utelias luonne löytyy ja tarve päästä tekemään ”jotakin erilaista” on kova, mutta niin vain se tylsä ja harkitseva jätkä puskee esiin, miettien rahatilannetta, Suomeen jääviä tärkeitä ihmisiä ja elämää vaihto-opiskelun jälkeen.

Mikä oli siis merkittävä tekijä lopullisessa päätöksenteossa? Punaviini.

Onneksi oli jälleen yksi tavallinen päivä muiden joukossa, eli olimme kavereiden kesken juomassa harkitsevin siemauksin punaviiniä jo legendaksi muodostuneessa Port Arthurin residenssin yläkerrassa taloudesta, politiikasta ja hauenkalastuksesta keskustellen

Vihdoinkin!

Noniin, vajaa kuukausi reissua jo takana ja tästä pamahtaa ensimmäinen päivitys! Alun perin tarkoituksena oli saada ilmaan ajatuksia vaihtoon lähtemisestä, valmisteluista ja budjeteista ennen poistumistani Suomesta. Tämä jäi kuitenkin kaukaiseksi haaveeksi oman laiskuuden, tiukan aikataulun ja Indonesian syrjäisten saarien myrskyn turmelemien Internet-yhteyksien vuoksi.

Oli perjantai 13. päivä ja lentoyhtiönä tietenkin Malaysia Airlines.