Korean kielen opiskelu: Opettajan nyrkiniskut ja Janne Tulkki

Eihän sitä nyt voi vieraaseen maahan lähteä opiskelemaan ilman, että ottaa ainakin yhden kurssin paikallista kieltä. Valitsin kahden kaverini kanssa korean kielen alkeita opettavan kurssin, joka oli ehdottomasti oikea päätös. Vaikka muutkin kurssivalintani olivat hyviä ja aiheeltaan tutkintooni liittyviä, voi sitä makrotaloutta ja rahamarkkinoita kuitenkin aina opiskella myös Suomessa tai missä tahansa muualla. Korean kieltä sen sijaan on lähtökohtaisesti hieman hankalampi lähteä opettelemaan Suomessa. Tämä kurssi antoi myös ylivoimaisesti eniten uutta opittavaa ja koen, että siitä jäi ns. käteen enemmän kuin kaikista muista kursseista yhteensä. Oli mahtavaa huomata, kun ympärillä olevan katumaiseman kyltit ja tekstit alkoivat saada uuden tarkoituksen aikaisemman

siansaksan sijasta.

Olimme kuulleet, että kurssia vetävä opettaja on melkoinen natsi, joka ei anna armoa kenellekään, puhuu ainoastaan koreaa ja on jopa reputtanut vaihto-oppilaita. Käsityksemme mukaan opettaja oli kuitenkin vaihtunut näiden kauhun päivien jälkeen ja tämä uusi viisikymppinen mieshenkilö oli todella pätevä hommassaan. Hän puhui pääsääntöisesti koreaa, joka auttoi oppimaan kieltä nopeammin, mutta toki uutta kielioppia tai vastaavaa läpikäydessä hän vaihtoi opetuskielen englantiin. Oppikirjan sai ostettua yliopiston kirjakaupasta parilla kympillä eurorahassa. Kirja oli tehty nimenomaan Inhan yliopiston kurssia varten, ja kaikki esimerkit, kuvat ynnä muut kirjassa olivat omalta kampukselta, joka teki oppimisesta miellyttävämpää. Ainoana miinuksena voisi todeta, että kirja oli kokonaan koreaksi, joten itsenäinen oppiminen kurssin ulkopuolella oli hieman haasteellista ilman kunnollista sanastoa tai asioiden purkamista englannin kielellä.

Tunneilla luettiin ääneen dialogeja, toistettiin opettajan sanomisia ja kirjoitettiin korean kielen ”aakkosia”. Kotitehtäviä tuli aika-ajoin ja ne liittyivät aina kirjoittamisen harjoitteluun, eli piti esimerkiksi kirjoittaa yksi kirjassa esiintyvä dialogi käsin kymmenen kertaa, vaihtaen kirjan henkilöiden nimiä omaan ja vaikka kaverin nimeen. Välikokeessa piti lukea sattumanvaraisesti valittu dialogi sattumanvaraisen parin kanssa ensin kirjasta katsottuna ja sitten ilman kirjaa. Lisäksi tuli kirjoittaa kymmenen lausetta koreaksi, jotka opettaja toisti ensin ääneen pari kertaa. Kirjoittamisesta kuitenkin luovuttiin loppukokeeseen mentäessä, sillä korkeintaan pari ihmistä luokassa oli

vaadittavalla tasolla. Tasosta puheen ollen oli hieman kurja huomata kurssin alussa, että me suomalaiset olimme oikeastaan ainoat, joilla ei ollut vielä mitään aikaisempaa kokemusta korean kielestä. Kanadalaiset ja ranskalaiset olivat ottaneet kursseja jo heidän kotimaissa, kun kiinalaiset Koreasta innostuneet opiskelijatytöt olivat käytännössä eläneet ja hengittäneet korean kieltä jo vuosia. Tämä vaikeutti oppimista alussa, koska tahti oli näiden muiden takia kiivasta.

Rennosta ja huumorintajuisesta opettajasta huolimatta tunneilta ei kannattanut myöhästyä tai unohtaa opiskella aihetta myös kotona. Myöhästyneet joutuivat luokan eteen laulamaan laulun oppilaille! Joonaskin esitti kaikille syntymäpäivien onnittelulaulun englanniksi. Itse olin miettinyt jo valmiiksi esittäväni Janne Tulkin tuotantoa, mutta muiden onneksi tähän ei koskaan jouduttu. Opettaja saattoi myös usein läväyttää kovan kämmen- tai nyrkki-iskun tunnin päätteeksi oppilaaseen, joka ei ollut hänen mielestään suoriutunut tarpeeksi hyvin kotitehtävistään. Hoidan mustelmia vieläkin…