Hofsteden kansallisten kulttuurien ulottuvuudet – Suomi vs. Korea, osa 2/2

Toinen Hofsteden kulttuurien ulottuvuuksista, jota haluan verrata Suomen ja Korean välillä on individualismi vs. kollektivismi.

Vaikka suomalaiset ovat perinteisesti todella isänmaallista sakkia, on individualismi, yksilöllisyys, itsenäisyys ja riippumattomuus nykyään yhä enemmän esillä. Suomalaiset eivät halua nojautua muihin. Toki tässäkin asiassa oma toimeentulo ja asema yhteiskunnassa vaikuttavat olennaisesti. Varsinkin taloudelliset asiat hyvin hoitava henkilö on itsenäisempi ja pääsääntöisesti kannattaa ajatusta yksilön vastuun kasvattamisesta. Toisaalta heikommin menestyvä vaatii kollektiivisuutta, tukea yhteiskunnalta, ystäviltään ja läheisiltään. Itsenäisyydestään ylpeä ja yhtenäinen Suomen kansa ei monissa kysymyksissä vaikuta nykypäivänä enää kovin yhtenäiseltä. Tuloerot kasvavat ja suuret taloudelliset ja poliittiset kysymykset jakavat rankasti mielipiteitä, joten yksiselitteistä linjaa suomalaisten kollektiivisuuden tai individuaalisuuden tasosta on vaikea vetää.

Korealaiset ovat todella toisistaan huolta pitävää kansaa, vaikka samanlaista hyvinvointivaltiota ei siellä olekaan. Patrioottinen asenne on vahvasti läsnä, ja korealaiset ottavat esimerkiksi kotimaansa edustamisen urheilussa tai muussa vastaavassa todella vakavasti. Ulkomailla hyvin menestyvä korealainen on nopeasti kotimaassaan kansallissankari, mutta epäonnistuessaan tai huonoa kuvaa antaessaan henkilö voidaan nähdä pettäneen oman kotimaansa ja sen kansalaiset. Toisaalta paljon asioita jätetään yksilön itsensä harteille. Yliopistotason koulutus tulee kustantaa itse, opiskelu on hyvin itsenäistä ja vaativaa, ja kilpailu opiskelu- ja työpaikoista on todella kovaa. Perhe ja ystävät tukevat näiden asioiden saavuttamisessa enemmän tai vähemmän, mutta ehdottomasti suurin vastuu jää yksilön itsensä harteille.

Hofsteden kulttuurien ulottuvuuksista löytyy myös vastakkainasettelu maskuliinisuuden ja feminiinisyyden välillä. Maskuliinisella yhteiskunnalla tarkoitetaan yhteiskuntaa, jossa ylistetään sankarillisuutta, suorittamista ja menestyksen tuomaa materiaa. Feminiininen yhteiskunta puolestaan rakentuu vaatimattomuudelle, yhteistyölle ja heikoista huolta pitämiselle.

Tämä kulttuurien ulottuvuus menee osittain päällekkäin individualismin ja kollektiivisuuden vertailun kanssa. Tässä kohtaa on kuitenkin nähtävissä selkeä ero Suomen ja Korean välillä. Suomalainen yhteiskunta on pääosin ehdottomasti feminiininen. Täällä olemme vaatimattomia, pyrimme yhteistyöhön ja hyvinvointivaltiomme takaa (ainakin vielä toistaiseksi) heikoimmista huolehtimisen. Suomalainen lottovoittaja ei lopeta päivätyötään, rakentaa ehkä kesämökilleen uuden laiturin, ostaa yhden pakettilomamatkan Espanjaan ja laittaa loput rahoista visusti säästöön. Eikä varsinkaan kerro voitostaan kenellekään. Asiasta on minun hieman vaikea kirjoittaa, sillä en miellä itseäni millään tasolla feminiinisen yhteiskunnan kuvauksen piiriin, mutta koen että Suomi ympärilläni on vahvasti siinä kategoriassa.

Koreassa sankareita ylistetään (kuten urheiluesimerkissä ylempänä jo mainitsin). Ilmiötä voisi verrata Yhdysvaltoihin, josta moni asia ja tapa ovat Etelä-Korean kulttuuriin ja yhteiskuntaan muovautuneet historiallisista syistä. Menestys tuodaan näyttävästi esille ostamalla paikallisen Kian tai Huyndain sijasta saksalainen tai italialainen laatuauto, ostetaan kattohuoneisto, mittatilauspuku, kultainen Rolex ja juhlitaan kaupungin kalleimmissa yökerhoissa seteleitä säästelemättä. Suomessa vastaavaa käyttäytymistä paheksuttaisiin ja kateus ja katkeruus valtaisivat kanssaihmisten mielen.

Nauttikaa menestyksestä

Itse sen verran menestyksennälkäisenä kaverina toivoisin tässä asiassa Suomen ja suomalaisten ottavan mallia Koreasta, jotta ainakin vahingollisesta kateuden ilmapiiristä päästäisiin eroon. Näinkin rankasti verotetussa valtiossa yhden taloudellinen menestys tuo parempaa elintasoa myös lukemattomalle määrälle muita ihmisiä.