 |
| Kyllä jalkojen kelpaa olla |
Joulukuun aikoihin päätimme, että rankan syyslukukauden
jälkeen pienimuotoinen lomailu ennen vaihtojakson alkua voisi olla paikallaan. Kyllähän
matkan varrelta varmasti löytyisi jokin niin mieltä kuin kehoakin lämmittävä
lomakohde turkoosine vesineen? No ei se ihan matkan varrelta löytynyt, mutta
päädyimme kuvankauniiseen Indonesiaan.
Lomakohteen valinta oli melkoista arpapeliä. Tavoite oli
päästä halvalla (tavoite epäonnistui) lämpimään, ja Thaimaa suljettiin
yhteistuumin vaihtoehtojen ulkopuolelle, kun tuntuu tuon valtion rannat olevan
matkakohteena jo yleisempiä kuin ruotsinlaivat. Lopulta pyörittelyssä oli
Indonesian lisäksi
Malesia ja Filippiinit, joista päädyimme ensin mainittuun
edullisimpien lentolippujen vuoksi. Lentomatka alkoi Helsingistä ja jatkui
Lontoon sekä Kuala Lumpurin kautta päätepysäkille Baliin. Lento oli melko
puuduttava, kestäen kokonaisuudessaan lähes vuorokauden, mutta pari
erityismainintaa on kerrottava matkustamisesta Malaysia Airlinesillä välillä
Lontoo-Kuala Lumpur. |
| Valtava lentokone |
Ensinnäkin pääsimme maailman suurimman matkustajalentokoneen
(Airbus A380) siipien kannattamana ilmaan. Nippelitietojen ystävänä olinkin jo
matkakuumeen kourissa koti Suomessa lukenut koneesta useamman Wikipedia-artikkelin
ja katsonut täysimittaisen dokumentin Youtubesta. Outoa? Ehkä. Jaan kuitenkin
mielenkiintoisimmat faktat teillekin! Koneessa on kaksi kerrosta, kapasiteettia
853 matkustajalle ja 530 kilometriä sähköjohtoja. Sen kehittäminen maksoi 11
miljardia dollaria ja niitä on valmistettu vain 153 kappaletta. Jännää, eikö?
Lentoyhtiökin saa allekirjoittaneelta ansaittua krediittiä, vaikka yhtiön imago
ei tällä hetkellä ihan stratosfäärissä leijailekaan. Palvelu oli ensiluokkaista
ja ystävällistä. Tilaa oli reilusti niin jalkatilassa kuin muuallakin, ja
omasta viihdekeskuksesta löytyi satoja pelejä, uusimpia elokuvia, sarjoja ja
musiikkia jokaiseen makuun. Lennon aikana tarjotut lähemmäs kymmenen ateriaa/välipalaa
olivat maukkaita ja täyttäviä. Juomalasiakin sai tyhjentää ”firman piikkiin”
mielin määrin, alkoholipitoiset mukaan lukien.
Perille päästyä ei sitten hyvät tarjoilut enää ollutkaan päällimmäisenä
mielessä, kun jonkin aikaa liukuhihnaa tapittaneena alkoi käydä selväksi, ettei
oma rinkka ollut seurannut omistajaansa Balille. Selvittelyjen jälkeen yhtiön
edustajat lupailivat tavaroiden saapuvan todennäköisesti vielä saman illan
aikana myöhäisemmän lennon yhteydessä. Kunhan kerron missä majoitun, niin he
voivat tuoda rinkkani perille. Niin… Ei meillä tosiaan ollut valmiiksi
varattuna mitään majoitusta. ”Kyllä siellä hotelleja on. Saa varmaan
halvemmallakin, kun paikan päällä neuvottelee hinnasta”. Ei muuta kun
matkatavaravastaavien puhelinnumero ylös ja majoitusta metsästämään!
 |
| Toisen asteen turisti talvitakilla tropiikissa |
Pitkävartiset nahkaiset Converset ja pitkät pöksyt jalassa,
sekä talvitakki kainalossa oli ilo lähteä tutkimusmatkalle sataprosenttiseen
ilmankosteuteen ja yli 30 celsiusasteeseen. Hyvän ja halvan hotellin löytäminen
ei ollutkaan mikään yksinkertainen tehtävä ja vuorokauden lentämisen jälkeen
oli hermot koko porukalla kireähköt. Parin tunnin vaeltamisen palkintona löytyi
kohde joka sai kelvata. Seuraavaksi olikin sitten edessä uuden vaatekerran
ostaminen – sukat sandaaleissa ei ole mitään verrattuna talvitakkiin
kainalossa. Ei voinut kuitenkaan valittaa. Niinkin pieni asia kuin auringonvalo
tuntui uskomattoman hyvältä, mutta taksin ilmastointi vielä paremmalta. Taksimatka
aloittikin yhden koko reissun kestäneistä teemoista – ranteen vääntämisen.
Termiä avatakseni kerrottakoon, että ranteen vääntämisellä tarkoitan intensiivistä,
pitkäkestoista ja häikäilemätöntä hintaneuvottelua tuotteen tai palvelun
kustannuksen alentamiseksi. Tätä tekniikkaa tulee soveltaa kaikkiin
ostotilanteisiin: taksimatkoihin, hotelliin, ruokaan, vaatteisiin ynnä muuhun.
Esimerkiksi ensimmäisen taksimatkamme ”best price” oli kuskin mukaan 25 euroa,
mutta jotenkin se vain aleni seitsemään.
Vääntäkää sitä rannetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti