Kohdemaan valinta: Linköping vai Soul?

Suomalaismiesten varjot Gangnamin kaupunginosassa

Miksi hel**tissä Etelä-Koreaan? Eikö lähempänäkin olisi ollut vaihtoehtoja? Siinä yleisimmät kysymykset tuttavilta, jotka ovat matkasta kuulleet. Houkutus päästä Gangnam Stylen syntysijoille ei ollut suinkaan ainut peruste valinnalle. Etelä-Korea pitää sisällään riittävästi haasteita ja mahdollisuuksia, olematta kuitenkaan elinympäristön suhteen liian radikaali vaihtoehto mukavuudenhaluiselle Y-sukupolven edustajalle.

Opiskelen Turun ammattikorkeakoulussa, jossa vaihtoehtoja kohdemaalle on useita kymmeniä. Monissa maissa on jopa varaa valita mieluisa kaupunkikin. Kattavimmat tarjonnat löytyvät luonnollisesti Euroopan sisältä vapaan liikkuvuuden, pitkäaikaisten yhteistyökoulujen ja ERASMUS-ohjelman vuoksi. Eurooppaan hakemista koulu suosittelikin, sillä se on heidän sanojensa mukaan

varmempaa, tukirahat ovat suuremmat ja kokemuksia saa kuulemma yhtä lailla Linköpingistä kuin Pekingistäkin. Kaikki edellä mainittu pitää varmasti paikkansa, mutta jotenkin sitä teki mieli räväyttää kunnolla, kun kerran lähtee. Moniin Euroopan maihin on tullut ja tulee varmasti jatkossakin vierailtua lomailun tai muiden syiden takia, mutta harvemmin sitä tulee välttämättä käytyä Aasiassa, enkä nyt tarkoita Thaimaan Phukettia.

Katse suuntautui siis automaattisesti Euroopan ulkopuolelle. Valitettavasti ensisijainen haku ulkomaanvaihtoon oli käyty koulussani jo edellisenä keväänä, joten eksoottisimmat kohteet olivat joko täynnä tai jäljellä oli enää muutamia jämäpaikkoja. Tämä sulki pois mm. Etelä-Amerikan ja Kiinan vaihtoehdot. Pohjois-Amerikan paikoista en tohtinut lähteä sotimaan, sillä sinne haluavat kärjistetysti kaikki nuoret naiset ja miehet. Naisten silmissä kiiluu loputon kuvapotentiaali Instagramiin paikoista, joihin Sinkkuelämää-sarjan Carrie tai Frendien kuusikko on jalkoineen astunut. Miehet taas viettäisivät mielellään puoli vuotta katsoen paikan päällä huipputason jääkiekkoa, koripalloa ja amerikkalaista jalkapalloa. Muutaman Budweiserin samalla tyhjentäen.

Näin ollen oli aika tarkastella muita Aasian maita. Omaan koulutusohjelmaani (rahoitus- ja vakuutuspalvelut) soveltuvia kouluja olikin enää kolme: Inha University Etelä-Koreassa ja kaksi yliopistoa Malesian pääkaupungissa Kuala Lumpurissa. Aikani vaihtoehtoja googlettaen olin varma, että Etelä-Korea on se oikea paikka, vaikka näytti ne Malesian tropiikin rannat keskellä Suomen synkkää syksyä kuin taivaalta maan päällä. Ainut ikävä puoli oli se, että virallisesti paikkoja oli enää yksi jäljellä, mutta yhteyshenkilöt vakuuttelivat, että joustoa on aina ennenkin löytynyt – ja niin löytyi nytkin.

Olen ollut pitkään kiinnostunut taloudesta ja sen ilmiöistä, erityisesti pörssilistatuista yhtiöistä ja niihin sijoittamisesta. Aasia on Kiinan vetämänä ollut viime vuosien talousveturi ja mielenkiinto oli suuri päästä näkemään miten täällä asiat todella ovat talouden ja elintason saralla Eurooppaan verrattuna. Koreasta on myös lyhyet välimatkat ja erinomaiset yhteydet vierailla mm. Pekingissä tai Tokiossa, joten maantieteellinen sijainti on otollinen. Koulukin vaikutti lupaavalta. Yksityinen Inha University on perustettu vuonna 1954, vuosi verisen Korean sodan päättymisen jälkeen, maan ensimmäisen presidentin Syngman Rheen toimesta. Nykyään yliopisto kuuluu maan arvostetuimpiin ja on eritoten tunnettu panoksesta tieteen ja tekniikan aloille. Reilun 22 000 opiskelijan opinahjo kattaa kaiken mahdollisen amerikkalaisesta runoudesta robotiikan kautta avaruusfysiikkaan. Oma pääaineeni on Global Finance and Banking, joka ainakin nimenä kuulostaa vakuuttavalta. Kurssilistasta löytyi omaa tulevaisuutta ajatellen oivallisia vaihtoehtoja erottautua työmarkkinoilla: investointipankkitoimintaa, Itä-Aasian taloutta ja tietenkin korean kielen alkeet. Valinnanvaraa oman alan englanninkielisille kursseille oli enemmän kuin kotimaan päässä kolmen vuoden aikana kursseja yhteensä.

Näkymä yliopiston kirjastolta. Kuvassa koulun oma viheriö.

Koulu sijaitsee Incheonissa, Etelä-Korean pohjoisosassa, kolmekymmentäkaksi kilometriä Pohjois-Korean rajalta (eli suuri johtaja Kim Jong-un on melko tarkalleen yhtä lähellä minua, kuin Paimio on Turkua). Kaupunki itsessään on 2,9 miljoonalla ihmisellä väkiluvultaan maan kolmanneksi suurin kaupunki Soulin ja Busanin jälkeen. Se kuuluu kuitenkin osaksi Soulin metropolia, joka on maailman toiseksi väkirikkain n. 25 miljoonalla asukkaalla. Ykköspaikan vie naapurivaltion Tokio (n. 35 milj. asukasta). Incheonista pyritään kehittämään alueen kansainvälisen taloudellisen aktiviteetin keskipistettä. Tähtäimenä on Hong Kongin ja Singaporen kaltainen asema kansainvälisen kaupan keskeisenä maantieteellisenä linkkinä. Urakkaa on viety eteenpäin avaamalla satamat ja

Incheon Free Economic Zone

rakennuttamalla kaupunkiin yksi maailman suurimmista lentokentistä. Lisäksi alueelle on perustettu Incheon Free Economic Zone (IFEZ), jonka tarkoituksena on houkutella ulkomaisia yrityksiä perustamaan pääkonttoreitaan ja toimipisteitään Incheoniin verohelpotuksia ja muita etuja vastaan. Osa alueesta on edelleen rakennusvaiheessa. Käytännössä kyseessä on kolmen uuden kaupunginosan rakentaminen täysin tyhjästä maata siirtämällä. Projektin on uumoiltu olevan valmis vuonna 2020 ja kustannukset arvioitu n. 50 miljardiin Yhdysvaltain dollariin. Siinä Suomen päättäjille esimerkkiä miten kannustetaan yrittäjyyttä ja vapaata markkinataloutta. Terveisiä vaan sinne Arkadianmäelle!