 |
| Kuvan vanupuikot toimivat pokerin pelimerkkeinä |
Ensimmäinen ilta päätyi luonnollisesti paikallisen yöelämän
tarkasteluun. Kaveriporukkamme neljäs lenkki oli saapumassa myöhemmällä
lennolla keskiyön aikoihin paikan päälle, kun me kolme muuta emme malttaneet
enää odotella pääsyä keskioluen virkistävään makuun. Ensikosketus paikalliseen
mallasjuoma Bintangiin oli luotu, ja se kosketus pysyi tiiviinä seuraavat kaksi
viikkoa.
Tasapainottaakseni tämän blogitekstin loppupään
hävyttömyyksiä, kerron tässä kappaleessa hieman Bintangin historiaa. Panimon
toiminta käynnistyi maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Surabayassa vuonna
1929 nykyisen Indonesian ollessa vielä yksi Hollannin imperiumin
siirtokunnista. Toisen maailmansodan
aikana Japani miehitti alueen, lopettaen
samalla n. 150 vuoden mittaisen aikakauden Hollannin alaisuudessa. Japanin
antautuessa liittoutuneille vuonna 1945 kansallismielinen johtaja Sukarno
julisti Indonesian itsenäiseksi ja nimitti itsensä presidentiksi. Neljän vuoden
poliittisen ja sotilaallisen mittelön jälkeen Hollanti lopulta tunnusti
Indonesian itsenäisyyden vuonna 1949. Panimo sai nimen Heineken’s Indonesian
Brewery Company. Vuonna 1957 Indonesian valtio valtasi panimon ja piti sitä
hallussaan kymmenen vuotta, jonka jälkeen Heineken sai panimon avaimet
takaisin. Nykyään Multi Bintang Indonesia tuottaa tätä vaaleaa 4,7 % lageria.
Yritys on osa Heinekenia, josta kertoo mm. etiketistä löytyvä punainen tähti.
Samainen tähti koristaa myös Heinekenin olutpulloja. Bintang onkin Indonesian
kielellä yhtä kuin ”tähti”.
Se historiasta. Kaveria odotellessa törmäsimme erittäin
hyvässä vauhdissa olleeseen, muistikuvan mukaan saksalaiseen pariskuntaan,
jonka naispuolisko alkoi huutaa ”Gran Turismo, Gran Turismo!”, kun kävi ilmi,
että olemme Suomesta. Siinä ihmettelin, että miten tämä klassinen autopelisarja
liittyy yhtään mihinkään, kunnes saksalainen lauluääni aloitti sanoilla ”lomalla
viimeinkin, nyt voin ottaa iisimmin”. Kyseessä olikin siis JVG:n kesähitti KranTurismo. Pojat niittävät mainetta pallon toisellakin puolella.
 |
| Katukuvaa Kutalta |
Muutaman yhteislaulun jälkeen ymmärsimme palata takaisin
Maharani Beach hotelliin, jossa hämmentyneen oloinen neljäs lenkki jo
odottelikin kenties maailman suurin rinkka selässään. Lämpimät suosittelut
muuten Maharanille, joka sijaitsee aivan Kutan rantakadun kyljessä. Iloiset ja
ystävälliset työntekijät, uima-allas, siistit huoneet ja keskeinen sijainti ovat
erinomaisen tukikohdan tunnusmerkit. Hintaa kahden hengen huoneelle kertyi n.
40 euroa. Koko jengi siis vihdoin koossa ja tehokkaan aloittelun jälkeen
lähdimme suunnistamaan kohti Skygardenia, josta olimme etukäteen kuulleet
kehuja. Kyseinen yökerho sisältää muutaman eri kerroksen eri musiikkien
ystäville. Sisäänpääsystä veloitettiin kymmenisen euroa, johon sisältyi kaksi
drinkkilippua. Samalta kadulta löytyy lähes kaikki muutkin Kutan yökerhot,
baarit ja kuppilat, joten pistäkää nimi mieleen!
 |
| Tarkkana niiden huumeiden kanssa Indonesiassa |
Sitten iski kaikki maanpäällinen synti kertaheitolla vasten
haurasmielisyyden perikuvan kasvoja. Alle kilometrin kävelymatkalla tarjottiin
valehtelematta ainakin kahtakymmentä maksullista naista ja huumausaineita
yksittäisestä jointista kokonaisiin nappikokoelmiin. Suurin osa naisista ajoi
skootterin kanssa vierelle ja ehdotti kaikenlaista Raamatun ohjeiden vastaista.
Kiinnostuneille tiedoksi, että 70 eurolla saa palvelua koko yön ilman
minkäänlaisia rajoitteita sisällön suhteen. Tämä ilman ranteen vääntämistä ja
ovat vielä valmiita antamaan kyydin hotellille skootterin selässä. ”Hello Boss!
Mushroom?” oli taas koko reissun yleisin lausahdus, jota kuuli niin täydessä
päivänvalossa, kuin yön pimeillä kujillakin. Täytyy kyllä myöntää, että on
paikallisilla myyjillä ainakin valikoima kunnossa. Jos kieltäytyy sienistä,
löytyy tilalle kokaiinia, viagraa tai… Niken T-paita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti