 |
| Cidomo - paikallinen hevoskärry |
Hulinan ja rauhallisuuden täydellinen tasapaino. Terveisiä
vaan Markukselle Suomeen – hyvän suosituksen annoit! Noin tunnin venematka Nusa
Lembonganilta meni leppoisasti. Matkustustilassa näytettiin parista
taulutelkkarista juuri elokuvateattereihin saapuneita leffoja, joita olikin jo
aikaisemmin Balin kaduilla tarjottu itse tulostetuilla kansikuvilla
varustettuna parin euron hintaan. Tästä alkoi lomailujakson pisin stoppi, jonka
aikana tuli koettua trooppinen myrsky, tavattua hienoja ihmisiä ja ensimmäinen
torakka (video lopussa), sekä poltettua ihoa vähän lisää.
Olimme jälleen kerran liikkeellä ilman varattua majoitusta,
joten tuttuun tapaan lähdimme sellaista etsimään. Rannalla olikin valmiiksi paikallisia
kiinteistönvälittäjiä näyttämässä kuvia lukaaleista, joiden olemassaoloa
kyseisellä saarella syvästi epäilen. Saaren pienen koon, sekä rikkaan ja
hauraan luonnon vuoksi moottoriajoneuvoja ei ole käytössä lainkaan. Kulkeminen
käydään joko jalan, polkupyörällä tai paikallisten ohjaamilla hevoskärryillä.
Kävelyksihän se sitten meni, joka toki minulle passasi, sillä oma rinkkani oli
edelleen teillä tuntemattomilla. Koska budjettimme oli kärsinyt vakavan, lähes
Kreikan tilanteeseen
verrattavissa olevan talouskriisin, etsimme täydellistä
(halpaa) asumusta muutaman tunnin, jonka aikana saimme nauttia myös reissun
ensimmäisestä kunnon vesisateesta. Lopulta olimme kävelleet saaren toiseen
päähän, jossa kärsimyksemme huomannut länsimaalainen sukellusyrittäjä neuvoi
alueen jonne mennä ja soitti meille vielä hevoskärryn. Oli muuten huima kokemus
tuo hevoskärry. Kura lensi, kärry meinasi kaatua jokaisen puunjuuren kohdalla
ja päälaki löi tahtia kärryn kattorakenteen rautakehikkoon. Suosittelen kärryä
siis kaikille extremematkailijoille, adrenaliinihirmuille ja yleisesti kivusta
nauttiville!
Gilin saariryhmä sijaitsee Balin ja Lombokin välillä.
Yhteensä kaikilla kolmella saarella on n. 3500 pysyvää asukkia. Ennen
asuttamattomat saaret valjastettiin 1970-luvulla kookoksen viljelyyn, ja
 |
| Voisin näillä vesillä seilata useamminkin |
maanomistusoikeudet olivat yksityisillä yrityksillä. Viljelmät eivät kuitenkaan
tuottaneet toivottua tulosta, joka yhdessä Balin matkailusuosion kasvun kanssa
johti Gilin muutosta kohti reppureissaajien, sukeltajien ja bilettäjien
mekaksi. Yritykset olivat hylänneet maansa ja liiketoimintansa, mutta
matkailusuosion tuoman uuden potentiaalin vuoksi ne saivat omistuksilleen uuden
kiinnostuksen kipinän. Paikalliset olivat kuitenkin jo asuttaneet maat ja
perustaneet omia liiketoimintojaan, ja taistelu maaoikeuksista jatkuu vielä
tänäkin päivänä. Meidän kohteemme Gili Trawangan on saarista niin
asukasluvultaan kuin pinta-alaltaankin suurin ja eniten kehittynyt. Gili Air ja
Meno ovat pienempiä, rauhallisempia ja enemmän mm. häämatkailijoiden suosiossa.
Trawangan on saanut nimensä Indonesian kielen sanasta Terowongan (tunneli),
sillä saarelta löytyy Japanin toisessa maailmansodassa rakennuttama tunneli/bunkkeri.
Noniin, karkaa taas tämä historian oppitunti…
 |
| Pari poikaa ja eka majotus Trawanganilla |
 |
| Legenda tanssivasta miehestä syntyy |
Kämpille päästyämme korkattiin Bintangit, kuunneltiin Kygoa
ja tehtiin tuttavuutta naapurin kanadalaisjäpiköihin. (Tässä vaiheessa
mainostettakoon sen verran, että mikäli olet matkakaiuttimen tarpeessa, on
Bosen SoundLink Mini törkeän kätevä ja laadukas peli roolin täyttämiseen. Reissutoveri
Villen tyttöystävälle pisteet, oivan lahjan meni ostamaan). Musiikin kuuntelu
jatkui Sama-Samassa,
jossa hyväntuuliset länkkärit ja paikalliset tulivat
saumattomasti toimeen. Huumeita tarjottiin edelleen laidasta laitaan, kuulemma
Lombokista tulee tavaraa säännöllisin toimituksin. Naisia ei tosin taidettu
enää kaupata kertaakaan. Tavallista ei-maksullista tarjontaa kyllä löytyy laajalta
skaalalta, mikäli on saarelle tullut naisen läheisyyden toivossa. Toisaalta
niin löytyy kilpailuakin, joten suosittelen kaikille nuorille miehille britti-
tai aussiaksentin hommaamista, parin vuoden salitreeniä, tatuointeja ja
täydellisen tasaista rusketusta, mikäli halajaa etulyöntiasemaa. Tai
vaihtoehtoisesti olet hauska jätkä.” Sama Sama” on muuten indonesiaa ja
tarkoittaa suomeksi ”ole hyvä”. Toinen oppimani sana on ”tri makasi”, joka on
puolestaan ”kiitos”. Näillä pärjäsi jo useimmissa tilanteissa, sillä
paikalliset puhuivat yllättävän hyvää englantia. Ilta Ole Hyvä -baarissa jatkui
Villen ja Joonaksen haastaessa kanukkinaapurit beer bongiin. Taistelu oli mitä
mainioin, mutta veljemme Pohjois-Amerikasta veivät lopulta voiton. Ilta oli
kuitenkin ikimuistoinen, sillä erään ryhmämme jäsenen (Joonas Veikkola, nimi ei
ole muutettu) eri vuosikymmenet saumattomasti yhdistävät tanssiliikkeet saivat
koko saaren välittömän huomion. Koko loppuvisiitin ajan seurueemme
tunnistettiinkin saaren jokaisessa kolkassa ja Joonaksesta tuli myyttinen ”The
Dancing Guy”.
Loppuun vielä muutamia yleisiä huomioita: (Ensinnäkin pahoittelut videolla esiintyvästä kielenkäytöstä, joka johtui kollektiivisen pelon aiheuttamista sekavista tunteista). Internet-yhteydet ovat poikkeuksetta aivan kammottavia Soneraan tai Elisaan tottuneille.
Indonesiassa paikalliset tietoliikennefirmat mainostavat ylpeinä ”jopa yhden
megan nettiä”. Vaikka lähes kaikista majoituksista löytyy wifi, suosittelen
kokeilemaan yhteyttä ennen kuin valitset kyseisen paikan, mikäli todella
tarvitset nettiyhteyttä. Vielä huonommin näillä syrjäisillä saarilla toimii
vessat, jotka eivät yksinkertaisesti vedä. Jokaisessa käyttämässämme
majoituksessa oli samainen tilanne, viimeistään parin käyttökerran jälkeen
pönttö kelpasi enää korkeintaan huonoksi akvaarioksi. Ja vielä niistä
huumeista. Mikäli niitä on aivan pakko päästä kokeilemaan, kysy vinkkejä paikan
päällä vähänkään pidempään olleilta länsimaalaisilta, jotta et tule huijatuksi
a) rahallisesti ja b) ennen kaikkea terveydellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti