Nusa Lembongan - Sielun matka vapauteen

Nusa Lembongan

Muutaman päivän jaksoi Kutan loputonta kaupustelijoiden häätämistä, moottoreiden pärinää ja alkoholin tuottamaa päänsärkyä. Jotain oli tehtävä. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului tutkimusmatka venekyydillä Gilin saarille, mutta luonnollisesti nukuimme aamulähdön ohitse. Olimme kuitenkin päättäväisiä: ”Yhtään darra-aamua ei täällä enää vietetä.”. Joten rinkat (omani tosin edelleen kateissa) selkään ja taksilla kohti Sanuria. Siellä oli tarkoitus tiedustella mahdollisuuksista päästä vielä paatilla Gilin saarille tai vaihtoehtoisesti yöpyä paikan päällä ja lähteä vesille aamulla. Gilille ei ollut enää asiaa, mutta kaveri matkafirman luukulla välttävällä englannilla onnistui kertomaan, että Nusa Lembonganille pääsisi ja vene lähtee nyt. Nusa… mikä? Kuulosti lupaavalta. Kuulemma seuraavana päivänä saarelta pääsee myös jatkamaan kohti Giliä, joten mehän tartuimme tarjoukseen.

Paikallistakin naurattaa...

Parikymmentä ihmistä vetävä paatti hieman vajaalla kapasiteetilla ja kuudella aikuisen villisian kokoisella perämoottorilla antoi melko railakkaat kyydit. Puolisen tuntia myöhemmin ja onnellisena oman hengen säilymisestä edessämme oli toivottu näky – rauha. Kukaan ei repinyt hihasta eikä kaupannut päihteitä tai naisseuraa. Lembongan onkin varsin pieni saari Balin kyljessä (tässä kartta), ja pysyviä asukkaita on noin 5000. Ennen vain kovimpien reppureissaajien, surffarien ja sukeltajien suosima saari on kasvattanut viime vuosina merkittävästi rooliaan turistikohteena. Saaren asukkaat tienaavatkin pääsääntöisesti elantonsa nykyään turismista merilevänkasvatuksen sijaan, joka oli ennen käytännössä ainut elinkeino, ja on sitä edelleen naapurisaari Nusa Ceninganissa. Onneksi emme olleet liikkeellä sesonkiaikaan, joten saari oli hyvin rauhallinen ja paikallisiin törmäsi huomattavasti turisteja useammin.

Five Brothers Homestay

Emme siis tienneet saaresta etukäteen yhtään mitään. Majapaikan löytäminen oli tietenkin ensimmäisenä listalla ja melko pian selvisi, että liikkumiseen on kaksi keinoa: jalan tai skootterilla. Valtavirrasta poiketen itse en koskaan omistanut kaksipyöräistä, enkä sellaisella ole ajanut. Kerran olin veljen kyydissä isoäidin kotitalon hiekkateillä ja toisen kerran kännissä jossain päin Paraisia. Kyytiläiseksi päädyin tälläkin kertaa ja hauskaa oli! Harhailu viidakon keskellä käyttökelvoton kartta kourassa johti lopulta Five Brothersiin. Alle kympillä koko reissun ylivoimaisesti paras majoitus hinta/laatusuhteeltaan. Ja mikä parasta, pääsin vihdoin hoitamaan seikkailun aikana melko punaiseksi muuttunutta ihoa.

Rusketusta

Ruuan, juoman ja hetkellisen levon jälkeen nappasimme GoPron käsivarren jatkeeksi ja lähdimme ottamaan selkoa tästä mystisestä saaresta. Ympäriltä paljastui mangrovemetsää, paikallisten arkea ja kulttuuria. Päädyimme jopa puolivahingossa riippusiltaa pitkin Nusa Ceninganin puolelle kääntymään. En saanut videokuvaa käsiini tähän hätään, mutta olkoon se erillisen postauksen aihe tulevaisuudessa, sen verran silmiä avartavaa materiaalia tuli kuvattua.

Mielenkiintoinen ylitys kaksipyöräisillä

Eniten pisti silmään paikallisten hautausmaat. Itse hautuumaat olivat rakenteeltaan karuja, mutta yksittäisten hautojen muodostama väripaletti synkkyyden keskellä oli vaikuttava näky. Hautakivet olivat koristeltu ja ympäröity kukkasidonnaisilla, ja koko teosta suojeli erikokoiset ja väriset aurinkovarjot. Myöhemmin kuvailin tätä taidetta eräälle hollantilaisnaiselle, joka onnekseni tiesi kertoa tästä tapakulttuurista lisää. Hän oli itse tullut saarelle meditoimaan ja oli eräänä päivänä paikallisen vanhuksen kanssa kierrellyt kyliä, vieraillut koulussa ja keskustellut hänen kanssa kaikesta aina uskonnosta kielitaitoon. Vaikka Indonesia on muslimivaltio, valtaosa Balin alueen asukkaista tunnustaa uskonnokseen balilaisen hindulaisuuden, joka on sekoitus hindulaisuutta, buddhalaisuutta, animismia ja muinaisten esi-isien palvontaa. Uskontoon liittyy olennaisesti sielun vapauttaminen ruumiista kuoleman jälkeen. Ruumis nähdään vain väliaikaisena kotina sielulle, joka pääsee vapaaksi ainoastaan hävittämällä ruumis polttorituaalissa. Polttohautaus on koko uskonnon tärkein rituaali, ja hulppea sellainen, jossa vainajalle osoitetaan kunnioitusta. Miksi sitten vainajat ovat haudattuna maahan? Kustannukset (kuulemma tuhannesta eurosta ylöspäin) tämän ainutkertaisen poismenon järjestämiseen ovat perheenjäsenille usein aivan liian suuret kuoleman yllättäessä, joten vainajat haudataan väliaikaisesti maahan. Huolitellut hautapaikat ovat merkki arvostuksesta ja kunnioituksesta poismenneen ruumiissa edelleen olevaa sielua kohtaan.

Paikalliset itsepuolustuslajin pauloissa

Muutaman tunnin ajelu oli yksi reissun parhaimmista ja avartavimmista kokemuksista tähän asti. Pian sen jälkeen kuitenkin tuntui siltä, että tämän saaren antimet on läpi koluttu. Paikka oli upea ja tervetullutta vaihtelua Kutan jälkeen, mutta ei siellä neljälle nuorelle miehelle kovin paljon aktiviteetteja ollut tarjolla.

Aamulla kohti Giliä!

(Täysin aiheesta irrallisena huomiona on pakko mainita, että Kutalta löytyy Bubba Gump Shrimp – niminen ravintola. Kaikki, jotka ovat nähneet Forrest Gumpin, tietävät mistä puhutaan, ja te jotka ette ole sitä nähneet, katsokaa se. Pari kertaa piti hieraista silmiään, mutta kyllä, Bubban pitkäaikainen unelma on näköjään vihdoin toteutettu! Näyttivät vielä televisioistaan Forrest Gumpia ikuisella toistolla…)