Vaihto-opiskelijan budjetti

Liian tiukka budjetti
rajoittaa illanviettoa...

Vaihtoon lähtö kannattaa, mutta ei se ilmaista ole. Kaikki tietävät vaihtoon liittyvät peruskulut, kuten lentoliput, asumisen ja päivittäisen ruokailun. Harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi valuuttakurssimuutoksia, rokotuksia ja muita merkittäviä piilokuluja.

Hakupapereita täyttäessä raha-asiat tuli sivuutettua ajattelemalla, että ”kyllä se tarvittava määrä

jostain revitään kasaan”. Toistaiseksi tämä lähestymistapa on toiminut kohtuullisesti, mutta suosittelen muille tarkempaa pohdiskelua omasta taloudellisesta tilanteesta vaihtoon lähtöä harkitessa, sillä opiskelijana muutaman ylimääräisen tonnin taikominen tyhjästä ei useimmille käy käden käänteessä.

Mistä omat kuluni ovat sitten tähän mennessä muodostuneet? Aloitetaan asumisesta. Kotini Koreassa oli

tarkoitus olla yliopiston järjestämä oma vuokrayksiö, jonka vuokra oli tiedossa paikallisessa valuutassa jo viime vuoden puolella ja jonka mukaan myös budjettilaskelmia tuli väsäiltyä. Kiitos Euroopan keskuspankin aloittaman
määrällisen elvytyspolitiikan, eurojeni arvo suhteessa Etelä-Korean woniin laski hetkessä toistakymmentä prosenttia ja laskelmat sai päivittää uuteen uskoon. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että neljän kuukauden vuokra nousi vajaasta 1500 eurosta 1800 euroon. Puhumattakaan ns. näkymättömästä muutoksesta ostovoimassani, sillä tänään jokainen euro ostaa viidenneksen vähemmän tuotteita ja palveluita Koreassa kuin vielä pari kuukautta sitten.

Rokotukset oli toinen merkittävä kuluerä, jota en alussa tullut ajatelleeksi. Nämä ovat toki pitkälti matkakohteesta riippuvaisia, mutta tässä tapauksessa suojausta suositeltiin mm. molempia hepatiitteja, lavantautia ja Japanin aivokuumetta vastaan. Lisäksi Indonesiassa oleskelu vaati kahden viikon malarialääkitystä. Kaikki nämä napit ja ruiskeet olisivat kustantaneet yhteensä 460 euroa. Piikkien hinnoista kauhistuneena päätin, että jostakin on pakko karsia, joten vajaan 300 euron aivokuumerokotus sai jäädä apteekin hyllylle. Lentolippu Balin kautta Koreaan oli 850 euroa ja paluulentoon tulee uppoamaan 600 euroa. Passin uusiminen, viisumi ja monet muut pienemmät rahareiät veloittivat lompakkoa vielä parilla sadalla eurolla. Matkavakuutuskin annetaan kuulemma nykyään yleensä vain kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, joten reilun kuukauden lisäyksestä matkavakuutuksen kattavuuteen tuli pulittaa noin 70 euroa.

...ja ruokailua

Eikös sitä rahaa myös saa jostakin? Kyllä, mutta Euroopan ulkopuolelle lähdettäessä melko kehnosti. Koska vaihtoni ei tapahdu minkään järjestön (esim. Erasmus) tukemana, painottuu rahallinen vastuu opiskelijan suuntaan. Omalta oppilaitokseltani (Turun ammattikorkeakoulu) saan 150 euroa kuukaudessa. KELA sponsoroi opintotuen (470€/kk) lisäksi korotettua ulkomaan opintolainaa 700 euroa kuukaudessa. Lainan nostamista ei näillä korkotasoilla kannata pelätä, vaan se tulisi ilman muuta hyödyntää. Työelämään siirtyessä parin tonnin lainan takaisinmaksu ei tunnu missään, mutta vaihtokokemuksen laatua voi tuollaisella summalla kohottaa merkittävästi.

Kuten nopeimmat ovat jo saattaneetkin päätellä, pakollisten kulujen (asuminen ja lennot) jälkeen näyttää matkakassa selkeästi miinusmerkkistä lukemaa, mikäli yrittäisi tulla toimeen pelkästään tukien voimilla. Opintolainan ottaminen mukaan laskelmiin nostaa kassan plussan puolelle, 2030 euroon. Tämä jaettuna matkapäivillä (137) antaa keskimääräisen päiväkohtaisen budjetin (14,81€) ruokailuille, juomiin, illanviettoihin ynnä muuhun. Täällä tuollaisella summalla tulisi ehkä juuri ja juuri toimeen, mutta ei sillä yhdellekään retkelle lähdetä tai osteta rommikolaa baaritiskiltä lauantai-iltana. Jokaisen tulisi miettiä millaisella päiväbudjetilla itse tulisi toimeen – ja tämän jälkeen kertoa se kolmella.

Varautukaa piilokuluihin, varatkaa aikaa asioiden hoitamiseen ja minimoikaa vaihdonaikaiset kulunne Suomessa.