Gili Trawangan: Part 2

Jukka ja muu jengi yhtä lukuunottamatta

Tanssiva mies seurueineen niittivät mainetta kemuista toiseen. Kiinalainen uusivuosi, täyden kuun juhla, you name it. Trawanganilla on itse asiassa melko mielenkiintoinen baarikulttuuri. Rantakaduilta löytyy monen moista kapakkaa ja yökerhoa, mutta rajallisen asiakasmäärän vuoksi yrittäjät ovat keskenään sopineet, että vain yksi yökerho kunakin viikonpäivänä saa pitää ovensa auki aamunkoittoon asti. Tämä onkin oiva tapa saada koko bilekansa samaan osoitteeseen ja näin taata aina hyvä meininki. Ehkäpä juuri tämän ansiosta tapasimme myös kaverin, joka oli kuin ilmetty jatkumo Rikulle ja Tunnalle.

Lahtelainen travelleri Jukka oli kokemuksellaan ja sen tuomilla tarinoillaan arvokasta seuraa. Mielenkiintoista ensimmäisen käden tietoa kuultiin aina Amsterdamista Kuuban kautta Kambodzhaan, joka herättikin hetkellisen halun heittää tuleva vaihto-opiskelu nurkkaan ja jatkaa kiertelyä uusissa maisemissa. Realiteetit iskivät kuitenkin nopeasti tajuntaan. Eikä se reissaaminenkaan halpaa ole, muistaakseni Jukka kertoi

Gili Trawangan: Part 1

Cidomo - paikallinen hevoskärry

Hulinan ja rauhallisuuden täydellinen tasapaino. Terveisiä vaan Markukselle Suomeen – hyvän suosituksen annoit! Noin tunnin venematka Nusa Lembonganilta meni leppoisasti. Matkustustilassa näytettiin parista taulutelkkarista juuri elokuvateattereihin saapuneita leffoja, joita olikin jo aikaisemmin Balin kaduilla tarjottu itse tulostetuilla kansikuvilla varustettuna parin euron hintaan. Tästä alkoi lomailujakson pisin stoppi, jonka aikana tuli koettua trooppinen myrsky, tavattua hienoja ihmisiä ja ensimmäinen torakka (video lopussa), sekä poltettua ihoa vähän lisää.

Olimme jälleen kerran liikkeellä ilman varattua majoitusta, joten tuttuun tapaan lähdimme sellaista etsimään. Rannalla olikin valmiiksi paikallisia kiinteistönvälittäjiä näyttämässä kuvia lukaaleista, joiden olemassaoloa kyseisellä saarella syvästi epäilen. Saaren pienen koon, sekä rikkaan ja hauraan luonnon vuoksi moottoriajoneuvoja ei ole käytössä lainkaan. Kulkeminen käydään joko jalan, polkupyörällä tai paikallisten ohjaamilla hevoskärryillä. Kävelyksihän se sitten meni, joka toki minulle passasi, sillä oma rinkkani oli edelleen teillä tuntemattomilla. Koska budjettimme oli kärsinyt vakavan, lähes Kreikan tilanteeseen

Nusa Lembongan - Sielun matka vapauteen

Nusa Lembongan

Muutaman päivän jaksoi Kutan loputonta kaupustelijoiden häätämistä, moottoreiden pärinää ja alkoholin tuottamaa päänsärkyä. Jotain oli tehtävä. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului tutkimusmatka venekyydillä Gilin saarille, mutta luonnollisesti nukuimme aamulähdön ohitse. Olimme kuitenkin päättäväisiä: ”Yhtään darra-aamua ei täällä enää vietetä.”. Joten rinkat (omani tosin edelleen kateissa) selkään ja taksilla kohti Sanuria. Siellä oli tarkoitus tiedustella mahdollisuuksista päästä vielä paatilla Gilin saarille tai vaihtoehtoisesti yöpyä paikan päällä ja lähteä vesille aamulla. Gilille ei ollut enää asiaa, mutta kaveri matkafirman luukulla välttävällä englannilla onnistui kertomaan, että Nusa Lembonganille pääsisi ja vene lähtee nyt. Nusa… mikä? Kuulosti lupaavalta. Kuulemma seuraavana päivänä saarelta pääsee myös jatkamaan kohti Giliä, joten mehän tartuimme tarjoukseen.

Taivaspuutarha ja syntiset kadut - Balin yöelämä

Kuvan vanupuikot toimivat
pokerin pelimerkkeinä

Ensimmäinen ilta päätyi luonnollisesti paikallisen yöelämän tarkasteluun. Kaveriporukkamme neljäs lenkki oli saapumassa myöhemmällä lennolla keskiyön aikoihin paikan päälle, kun me kolme muuta emme malttaneet enää odotella pääsyä keskioluen virkistävään makuun. Ensikosketus paikalliseen mallasjuoma Bintangiin oli luotu, ja se kosketus pysyi tiiviinä seuraavat kaksi viikkoa.

Tasapainottaakseni tämän blogitekstin loppupään hävyttömyyksiä, kerron tässä kappaleessa hieman Bintangin historiaa. Panimon toiminta käynnistyi maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Surabayassa vuonna 1929 nykyisen Indonesian ollessa vielä yksi Hollannin imperiumin siirtokunnista. Toisen maailmansodan