 |
| Jengiä! |
Koreassa julkinen liikenne toimii täsmällisesti ja on kaikin
puolin järkevin vaihtoehto liikkumiseen, vaikka normaalisti kotimaassa olenkin
suuri yksityisautoilun ystävä, enkä käytä julkisia kuin pakon edessä.
Seoulin metropolialueella ylivoimaisesti tehokkain keino
siirtyä paikasta toiseen on metro. Metroa (ja busseja) käyttääkseen on hyvä
hankkia T-Money – niminen matkakortti, joita myydään lähes
jokaisessa kaupassa
ja kioskissa. Tämä on edullisempi ja huomattavasti kätevämpi vaihtoehto kuin
käteisellä rahalla pelailu. Itse kortti kustantaa pari euroa ja sille voi
ladata metroasemilla, kaupoissa ja kioskeissa haluamansa summan rahaa. Kortti
käy maksuvälineenä myös useissa juoma- ja välipala-automaateissa, joita on mm.
kampusalueilla paljon ja niistä tulee väistämättä pitkinä koulupäivinä ostettua
pieniä energiaruiskeita.
Metrolla pääsi Incheonista Seoulin ydinalueille reilussa
tunnissa. Pääväylillä menee usein kaksi eri metroa, joista toinen pysähtyy vain
pääpysäkeille ja on siten huomattavasti nopeampi ja mukavampi tapa matkustaa.
Nämä metrot tunnistaa
punaisista ”rapid”-teksteistä. Metrot ovat valtavia, mutta
niin ovat myös ihmismäärät, joten istumapaikkaa on turha odottaa, varsinkaan
ruuhkaisimpina aikoina. Hyville tavoille opetettu suomalainen on myös herkkä
luovuttamaan paikkansa välittömästi vanhemman tai muuten ulkoisesti heikommassa
kunnossa olevan ihmisen ilmestyttyä, mutta kokemukseni mukaan tämä tapa ei
Koreassa ole kovin yleistä (mikä on ihmeellistä, sillä muuten Koreassa
kunnioitetaan vanhempia ihmisiä suuresti). Ympärillä olevat ihmiset nukkuvat
tai näppäilevät matkapuhelinta poikkeuksetta. Suurin osa katsoo korealaisia
draamasarjoja tai pesäpalloa matkustaessaan. Edellä mainituista syistä johtuen
paikalliset antavat metrossa erittäin pahaa silmää ja myös aika herkästi
huomauttavat asiasta suullisesti ja elekielin, mikäli pitää liikaa mekkalaa.
Liialla mekkalalla tarkoitan myös korotettua puheen volyymiä, joka koitui
ongelmaksi useampaankin otteeseen, varsinkin isommalla porukalla liikkuessa.
Samat säännöt pätevät myös busseihin. Sinänsä hupaisaa, sillä muuten
korealaiset ovat kyllä keskenään varsin kovaäänistä sakkia ihan yleisilläkin
paikoilla.
Asuin itse n. 45 minuutin bussimatkan päässä yliopistolta.
Matkan joutui taittamaan kahdesti päivässä joka päivä (okei, välillä tuli
lipsuttua). Oppitunnin alulta oli ikävä olla myöhässä, sillä useimmat kurssit
olivat niin täynnä, että myöhässä tulleet joutuivat aika-ajoin raahaamaan
viereisistä luokista itselleen pulpetteja ja tuoleja, ja ahtautuivat niiden
kanssa jonnekin päin luokkahuonetta, yleensä aivan opettajan nenän eteen.
Opettajat eivät muutenkaan katsoneet hyvällä myöhästelyä, joten valitettavan
usein allekirjoittanut joutui tarttumaan taksipalveluihin, kun bussi pääsi
livahtamaan ohi. Tuollainen 45 minuutin bussimatka ja vastaavasti sama matka
metrolla olivat jotakuinkin hinnaltaan samoja, noin euron luokkaa.
 |
| Onneksi ei sentään tällä matkusteltu... |
Taksit ovatkin sitten vaihtoehdoista se poikkeuksellisin.
Neljän kuukauden aikana tuli käytettyä reilu tuhat euroa paikallisiin takseihin,
mutta en kadu hetkeäkään. Liikennekulttuuri on nimittäin sen verran Suomesta
poikkeavaa, että voi hyvin mielin ajatella taksikyydin olevan samalla myös
pääsylippu huvipuistoon. Keskellä vilkkaimpia ja kapeimpia katuja painetaan
reilua satasta, kanssa-autoilijat ovat virittäneet autoihinsa mitä erilaisimpia
tavarakuljetuksia, kuskit kuuntelevat täydellä volyymilla milloin Katy Perryä
ja milloin korealaista kansanmusiikkia. Pääsääntöisesti kuskit ovat todella
mukavia ja kyselevät koreanenglannilla mielellään mistä olet kotoisin, miksi
olet Koreassa, kuinka pitkään ja mitä ajattelet heidän maastaan. Useimmat
luulivat minua komeaksi venäläiseksi englanninkielen opettajaksi, joka tykkää
saunoa ja katsoa pesäpalloa…
Taksin aloitusmaksu on päivällä reilun kahden euron
paikkeilla ja öisin muutama kymmentä senttiä siihen päälle. Hieman vajaan
puolen tunnin kaupunkiajo kustansi noin kahdeksan euroa. Alueelta löytyy myös
ns. mustia takseja (ovat siis väriltään mustia), jotka ovat olevinaan ”premium”
takseja. Aloitusmaksu on reilu tuplat normaalista, mutta taksa taisi muuten
olla sama. Eroa normaaleihin takseihin ei kuitenkaan ole kuin hieman
laadukkaampi pirssi ja ilmeisesti kuskin parempi englanninkielen taito (ei
näkynyt käytännössä).
Ainiin tuli sitä kerran todistettua keski-ikäisen
korealaisnaisen ilmalento, kun bussi jolla matkustin törmäsi kyseiseen rouvaan.
Melkoinen tömähdys kuului, mutta onneksi nainen lensi pois bussin ajoreitiltä
autotien sivuun. Kauppakassin sisältö omenoineen päivineen levisi ympäriinsä,
nainen jäi maahan makaamaan ja itse olin ensimmäisenä auttamassa, kun
paikalliset kauhistelivat tilannetta toinen käsi suun edessä ja toinen
puhelimella. Lopulta nainen nousi istumaan ja paremmin paikallista kieltä taitavat
henkilöt tulivat apuun, joten jatkoin matkaani. Ilmeisesti hän selvisi
säikähdyksellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti