Maistuisiko... koira?

Noniin, monipuolistuisikohan tuo ruokavalio vihdoinkin, kun nelisen kuukautta viettää näinkin eksoottisessa paikassa. No, kyllä, ainakin ajoittain.

Self Bar

Korean ehdottomasti parasta antia ruokailun suhteen olivat korealaiset barbeque-ruokalat. Niistä eritoten sellaiset versiot, niin sanotut Self Barit, joissa ruokaa ja juomaa sai ottaa kertamaksua vastaan niin paljon kuin suinkin jaksoi suuhunsa laittaa. Näihin paikkoihin oli tapana mennä vähän suuremmalla porukalla ja mieluiten ilman aikarajaa. Pöydän ääreen mahtui isompikin erä ihmisiä ja muutamaa henkilöä kohden oli aina pöytään upotettu grilli, jossa sai itse paistaa haluamansa lihat ja muut mahdolliset ruuat. Oli possua ja kanaa eri muodoissa, kasviksia, salaattia, ranskalaisia, pastaa, pizzaa, kastikkeita ja mausteita. Hintaan sisältyi myös vesi ja paikasta riippuen virvoitusjuomia ja jälkiruuaksi jäätelöä. Tämä kaikki kuritti kukkaroa kahdeksan euron verran, ellei tilannut kylkeen vielä paikallista olutta ja maailman myydyintä alkoholijuomaa eli

sojua (kieltämättä tuohon pisteeseen se tuppasi ajautumaan lähes poikkeuksetta).

Pizza Maru

Oman asuntoni vieressä sijaitsi pizzaketjuun kuuluva Pizza Maru, jonka uuden ilmastointilaitteen he todennäköisesti kustansivat minun tuomillani woneilla. Valitettavasti krapula oli päällä turhan usein, jolloin pizza on aina turvallisempi vaihtoehto kuin lähteä kokeilemaan korealaista yllätystä lautaselle. Lopulta he tiesivät aina mitä olen tulossa hakemaan ja antoivat silloin tällöin ilmaisen Coca-Cola – pullon tai muuta vastaavaa. Kirjoitinkin erään hieman paremmin korean kieltä osaavan avustuksella heille käsin kirjeen, jossa kiitin kaikista pepperonipizzoista näiden kuukausien aikana, jotka olivat antaneet voimaa tutkia heidän kaunista maataan, ja lupasin tulla käymään, mikäli vielä joskus eksyn Koreaan. Olivat selkeästi eleestä otettuja, kättelin molemmat ja jatkoin matkaani lentokentälle.

Tutuksi tulivat myös katukojut, japanilaiset ravintolat ja tulihan sitä mäkkärissäkin pari kertaa käytyä kostean illan jälkitunnelmissa. Ravintolaillan jälkeen paikallinen Monster Pizza kuitenkin päihitti mäkkärinkin mennen tullen. Kyseisen paikan edustalle kokoontuikin joka aamuyö melkoinen määrä populaa. Corn dogit olivat edullinen ja positiivisesti yllättävä kokemus, joita näköjään saa nykyään myös suomalaisesta marketista ostettua. Erityismaininnan ansaitsee yliopiston edustalla ollut Hans Deli, jossa tuli varsinkin alkuaikoina käytyä hälyttävän paljon. Isäntä oli erittäin vieraanvarainen, vaikka yhteinen kieli olikin hakusessa. Päällimmäisenä siitä paikasta jäi mieleen, kun Han itse korealaiseen tyyliin möllötti kassakoneella samanaikaisesti hampaitaan pesten. Korealaiset kun tuppaavat pestä hampaitaan aina tilaisuuden tullen, eikä ole ollenkaan poikkeuksellista nähdä heitä esimerkiksi koulun vessoissa hammasharjat rullalla aina jonoksi asti.

Koira

Niin. Se koira. Tuli tosiaan koiraakin maistettua. Koira on Koreassa herkkuruokaa, joka on selvästi nautaa, possua ja kanaa hintavampi vaihtoehto. Maku tai koostumus ei suuremmin eronnut muista vastaavista lihoista, ellei sattunut suuhun ihonpalaa, joka oli erittäin limainen, sitkeä ja vaikeasti pureskeltava. Maku tuli lähinnä kaikista samassa liemessä keitetyistä kasviksista ja mausteista. Kuulemma kasvattavat näitä ruokapöytään tarkoitettuja koiria samaan tyyliin kuin karjaakin. Nuijjivat ruhoa aikansa, jotta lihan koostumus paranee, jonka jälkeen liekittävät karvapeitteen pois. Ei ehkä sovi kaikille, varsinkaan koiraystäville, mutta jonkun suuhun tuokin yksilö olisi jokatapauksessa joutunut.